Alue
Vuoristoklaanin alue koostuu nimensä mukaan vuoristosta ja luolaverkostoista. Kuitenkin Neljän virran tammen lähellä maasto muuttuu vuoristosta harvaksi metsäksi ja pensaikoksi. Vuoristot ovat täynnä kapeita ja vaarallisia polkuja, mitä muut klaanikissat eivät voisi edes kuvitella kävelevänsä. Vuoristoklaanin kissat kuitenkin kulkevat näitä polkuja päivittäin ilman huolen häivää. Vuoristosta virtaavat purot yhtyvät maahan tullessaan joeksi, mikä kulkee Vuoristoklaanin kaakkoisosassa. Vuoristossa virtaavat purot toimivat vuoristoklaanilaisten vedenlähteinä, mutta niitä on välillä vaikea löytää, varsinkin jos ei ole ikinä samaisessa vuoristossa käynyt. Onneksi vuoristoklaanilaiset tuntevat reviirinsä hyvin, eivätkä siten eksy luolaverkostoihin. Nämä luolaverkostot ovat siis hyvin sokkelomaisia ja jatkuvat aika pitkälle kanjonin reunamille ja osa menee jopa maan alle. Vuoristo on myöskin ainoa paikka mikä on viileä ympäri vuoden. Varsinkin lehtikadon aikaan, vuoristoalue on hyytävän kylmä, koska kylmä viima kulkee vuoristossa hyvin ja ylttää jopa leiriin asti. Vuoristojen huipulla olevat lumet harvoin sulavat pois.










Leiri
Vuoristoklaanin leiri sijaitsee luolaverkostossa. Tätä tiettyä luolaa (missä heidän leirinsä siis on) on ulkopuolisen hyvin vaikea löytää. Luolan suuaukko on iso halkeama kalliossa, mikä johtaa tunneliverkostoon ja siitä luolaan. Luolan seinämillä sijaitsee vuoristoklaanilaisten pesät. Leiristä löytyy myös varauloskäynti, mitä käytetään jos klaanin täytyy lähteä luolasta vaaran ollessa luolan suuaukolla. Tämä varauloskäyntitunnelin suuaukko sijaitsee sotureiden pesän takaosassa, kiven takana, mikä siis peittää sen näkyvyyden, mutta ei kuitenkaan estä sinne menemistä. Pentutarha sijaitsee oppilaiden pesän vieressä, hiukan syvemmällä seinämässä, mutta se on kuitenkin samanlainen kolo mitä muutkin pesät ovat. Iso kivi leirin reunamalla, päällikön pesän edessä, on Puhujakivi, mistä päällikkö pitää puheensa.












Taivaspuu
Reviirin suurin lehtipuu, joka on monen linnun ja oravan koti. Hyvä kiipeilypuu, missä suurin osa vuoristoklaanilaisista harjoittaa kiipeilytaitojaan.
 

















Riista
Enimmäkseen linnut ja pienet jyrsijät, mitkä vuoristossa elävät. Vuoristoklaanin alueen vesistöissä ei harvemmin esiinny kaloja.
 
Kissat
Vuoristoklaani on rauhaa tahtova klaani. Klaani ei melkeinpä ikinä ole aloittamassa sotaa tai kiistoja kenenkään kanssa, vaan on mielummin purkamassa niitä ja rauhoittelemassa kinaavia osapuolia. Niin yksittäisiä kissoja kuin kokonaisia klaaneja. Vuoristoklaani kunnioittaa muita klaaneja ja niiden kissoja. He uskovat lujasti Tähtiklaaniin. Vuoristoklaanin kissat ovat todella avosydämisiä ja antavat helposti anteeksi, eivätkä haasta riitaa. He ottavat mielellään erakkoja ja kotikisuja klaaniinsa, jos nuo ovat avun tarpeessa ja he ylipäätään auttavat kaikkia kissoja jotka apua tarvitsevat. Voisi sanoa, että kaikki klaanin kissat ajattelevat ensin muita ja sitten vasta itseään. Tämä saa heidät näyttämään heikoilta ja helposti manipuloitavina muiden klaanien silmissä. Kuitenkin jokainen vuoristoklaanilainen on uskollinen klaanilleen ja antaisi henkensä sen puolesta. He ovat taisteluissa kiivaita ja urhollisia. He pyrkivät taistelemaan vuoristossa tai todella vaikeakulkuisilla alueilla. Heillä on loistava tasapaino mikä auttaa heitä pysymään pystyssä kapeilla vuoristopoluilla. Vuoristoklaanin kissat omaavat paksun turkin, pitkän hännän ja vahvat takajalat, mitkä auttavat heitä hyppäämään korkeammalle, mitä muiden klaanien kissat. Heillä on myös terävät ja vahvat kynnet, mitkä auttavat saamaan kissan takaisin kapealle vuoristopolulle jos he ovat siltä tippuneet.
 
Vaarat
Vuoristot ovat täynnä kapeita polkuja, vyöriviä kiviä ja huomaamattomia reunoja. Etenkään pentuja ei saisi ikinä päästää ulos leiristä ennen oppilasikää, koska nuo voivat vahingossa juosta tai tippua reunan yli. Maahan on todella pitkä matka, joten kuolema olisi varma. Myös kokeneemmatkin kissat ovat näiltä vuoristoilta pudonneet ja vammautuneet pahasti. Siksi Vuoristoklaanissa tapahtuu enemmän tapaturmia kuin muualla kanjonissa. Vuoristossa myös liikkuu kotkia jotka eivät pelkää napata kissaa ruuakseen. Vuoristoklaanin kissat omaavat yleisesti myös huonon uimataidon, joten he eivät pärjää vedessä ollenkaan.










Ominaistuoksu
Vuoristoklaanilaiset tuoksuvat kivelle. Heitä on siksi todella vaikea haistaa vuoristossa. Märät luolastot pystyy myös haistamaan vuoristoklaanilaisista.