Emo oli todella tärkeä kissa Tuhkakajolle ja hän luotti tuohon suunnattoman paljon. Hänestä tuntui, että pystyi kertomaan ja juttelemaan kaikesta Kaunokirjon kanssa, eikä tuo tuominnut häntä mistään (paitsi haukkojen ja kotkien nappaamisesta). Yritti aina hakea sisaruksiaan enemmän huomiota emoltaan. Tuon kuoleman jälkeen Tuhkakajosta tuntui kuin hänen persoonallisuudestaan oltaisiin riistetty hyvin iso pala. Yrittää nyt itse toimia heidän pienen perheensä emohahmona, vaikka tietää ettei ikinä pystyisi täyttämään sitä onkaloa minkä Kaunokirjo oli taakseen jättänyt.

Isäänsä Tuhkakajo arvostaa ja kunnioittaa paljon, onhan hän päällikkökin! Hän pystyy myös isänsä kanssa juttelemaan mistä tahansa ja hakee myöskin hänen huomiotaan paljon. Kaunokirjon kuoleman jälkeen Tuhkakajo ei leikittele isänsä kanssa enää läheskään yhtä paljon kuin aikaisemmin ja käyttäytyy muutenkin aikuismaisesti ja miltei vain klaanitoverillisesti tuon kanssa.

Tuhkakajo yrittää aina olla Pikkukotkan tukena, vaikka häntä välillä ärsyttää sisarensa käyttäytyminen. Ei kuitenkaan ikinä pystyisi tuolle kunnolla suuttumaan. Tuntee suurta suojeluvaistoa Pikkukotkaa kohtaan. Nyt vanhempana molemmat naaraat tulevat hyvin toimeen ja viettävät melkein aina aikansa yhdessä.

Kurkitassu toimii Tuhkakajolle Pikkukotkaa enemmän henkisenä tukena asioiden kanssa, mitkä Tuhkakajoa pelottavat. Hän arvostaa veljensä halua auttaa ja pitää huoltaan sisaristaan, mutta tuntee myös suurta suojeluvaistoa häntäkin kohtaan. Varsinkin nyt, kun Kurkitassulla on ollut niin pitkä masennusjakso.

Kaksikon mestari-oppilas suhde ei ollut kaikista parhain. Myrskytuuli yritti tietenkin parhaansa mukaan kouluttaa Tuhkakajosta loistavaa soturia, mistä hänen päällikkönsä voisi olla ylpeä, mutta naaras ei ollut aivan niin yhteistyö haluinen tai kykyinen. Tuhkakajo ei varsinaisesti pelkää varapäällikköä, mutta hänestä tulee hyvin hermostunut tuppisuu tuon seurassa, ja oikeastaan mielummin vain välttelee tuota.

Paarmahehku, tuo kivikasvoinen ja kylmä kissa on sattunut lähiaikoina liian moneen Tuhkakajolle ikävään tilanteeseen ja nähnyt, kun soturitar on henkisesti heikoimmillaan. Tämä on saanut naaraan varsin nolostuneeksi ja tuntemaan itsensä heiveröiseksi, kuin hyvin ohueksi tikuksi mikä katkeaisi pienenkin paineen alla. Vaikka kaksikko onkin jonkinmoisissa jutteluväleissä ja heidän suhteensa on pelkästään tuttavallinen, on naaras tuntenut kuinka hänen poskiaan kuumottaa joka kerta kollin seurassa. Nyt Tuhkakajo yrittää lähinnä vältellä Paarmahehkua ja tuon sielua korventavaa katsetta. Varsinkin heidän viimeisimmän keskustelunsa jälkeen, missä Tuhkakajo tiesi loukanneensa soturia. 

Tuhkakajo uskoo hänen ja Seittiturkin välillä olleen täsyin normaali, ehkä hieman tönkkö ja vähäpuheinen, oppilas-mestari suhde, eikä ollenkaan ole perillä niistä vihaisista tunteista mitä soturi entistä mestariaan kohtaan tuntee.

Kuutamoklaanilainen ilmestyi tulva-aikana Vuoristoklaanin väliaikaiseen leriin erakko Kostokynnen kanssa ja yhdessä kaksikko selitti syyn tukkeumille olevan vuoristossa. Siinä missä usea muu vuoristoklaanilainen otti itseensä tuollaiset epäilykset, Tuhkakajo oli kaksikon kanssa samaa mieltä ja vietti noiden kanssa melkein kaiken ajan, mitä he Vuoristoklaanissa viettivät. Hän on Tihkutäplälle hyvin kiitollinen siitä kuinka ystävällinen ja avulias naaras oli, täysi vastakohta yleensä kylmistä ja vihamieleisitä kuutamoklaanilaisista. Soturi pelasti myös Vuoristoklaanin oppilaan Kastetassun hukkumiselta, mistä Tuhkakajo kokee olevansa kiitollisuudenvelassa.

Tuhkakajo ei ollut yhtä läheinen Kostokynnen kanssa kuin Tihkutäplän, mutta pysty keskustelemaan tuolle ilman ongelmia. Hän on kiitollinen kollille kaikesta tuon antamasta avusta ja muistelee tuota rukoillessaan Tähtiklaanille.