//voin tietty jatkaa tuiskuviiksi


"No...se on hieman ärsyttävää kun siitä puhutaan koko ajan"
Kuutassu vastasi joutsentassun kysymykseen.
"Ymmärrän"
Menimme hieman syvemmälle luolaan.
Kun olimme jutelleet hetken lumitassu tuli luoksemme ja kysyi
"Saanko liittyä keskusteluun"
"Joo"
Joutsentassu sanoi



//En jaksanut kovin pitkää mut tuisku voi jatkaa

//jatkoa

"Mistä te puhutte"
Lumitassu kysyi.
"Susista"
Kuutassu vastasi selvästi ilahtuneesti siitä kun lumitassu tuli heidän luo.
"Mitäs pikku ipanat täällä tekevät"
Kolmikko kuuli tutun äänen sanovan.
"Itse olet ipana karhutassu"
Lumitassu sanoi suojelevasti.
"Waa waa waa, kuules olen kymmenen kertaa teitä pikkuisia vahvempi"
Karhutassu lässytti.
"Vai niin luulet!!"
Kolmikko huudahti vihaisena.
"Mitä täällä oikein tapahtuu"
Paikalle tullut liekkitähti sanoi.
Karhutassu kääntyi, raapi hieman itseään ja sanoi
"Joutsentassu,lumitassu ja kuutassu hyökkäsivät kimppuuni"
"Eivät he olisi voineet tehdä niin, ja koittakaapa olla rauhallisempia "
Liekkitähti sanoi epuskoisena
#mitä nyt, ei kai riita#
Kuutassu ajatteli.


//Noh... Jos tuiskuviiksellä on motii niin se voi jatkaa ja jos ei niin lumimyrsky_sk voi jatkaa lumitassulla ja siis Tuisku voi jatkaa joutsentassulla

//kirjotan taas minä muodossa niin oon vanhapuu


#se uusi parantajaoppilas... Yötassu... On mukava, hänestä tulee mieleen omat oppilasaikani#
Ajattelin tyytyväisenä.
"Haluatko tehdä jotain vanhapuu"
Diamond kysyi.
"Ei, en"
Sanoin hämmentyneenä.
Jatkoin ajattelemista.
#Yötassusta tulee varmasti hyvä parantaja#
#yötassu on erilainen kuin muut #
"Mitä teet"
Huomasin liekkisydämen tulleen vierelleni.
"Ajattelen"
Sanon ja Hymyilen pienesti.
"Oletko vielä kullut niistä nummiklaanin susista"
Liekkisydän kysyi.
"E-en mutta onneksi ne eivät tulleet luuklaaniin "
Sanoin.
"Niin, mutta menen metsästämään ruokaa"
"Mene vain"
Sanon.

// Jatkoa emojin🤓 tarinasta

Kun Liekkitähti käveli pois, Lumitassu katsoi karhutassua vihaisesti. "Itse olet pikkuinen!" Hän murahti ruskealle kollille. "Ihan sama. Olen silti teitä vahvempi ja fiksumpi!" Karhutassu kehuskeli. Kuutassu tirskahti. "Siitä en ole niin varma." Hän kehräsi. Karhutassu murisi. "Miten niin?" Hän tuhahti. "Esimerkiksi hyppäät koloon täynnä rottia ja yrität karata etsimään susia. Ainiin! Menet taisteluun ja pakenet heti paikalta!" Kuutassu vastasi. Kaikki kolme, Joutsentassu, Kuutassu ja Lumitassu alkoivat kehrätä huvittuneesti. Karhutassu yritti hiljentää heidät katseellaan, mutta se ei auttanut. Lopulta Karhutassu luovutti ja käveli ärtyneenä pois. Kun kaverukset lopulta lopettivat kehräämisen, he palasivat susiin. "Mitäköhän se kissa tekee niiden susien kanssa?" Joutsentassu mietti. "Hän on tosi ilkeä! Miten joku kissa voi auttaa susia?" Lumitassu maukaisi. "Hän varmaan manipuloi sudet auttamaan häntä! Hän haluaa omia kokonaisen klaanin itselleen ja tekee susista palvelijoita!" Kuutassu ehdotti. Lumitassu tukahdutti kehräyksen. "Ei varmasti!" Hän hiljeni hetkeksi. "Mitäköhän Liekkitähti päättää tehdä?" Lumitassu mietti. "He antoivat hänelle kaksi yötä aikaa päättää, annammeko reviirimme heille! Jos emme..." Hän nielaisi. "He hyökkäävät!" Joutsentassun karvat nousivat pystyyn. Kuutassu nousi seisomaan ja sanoi: "Hän ei varmasti anna sitä niille! Me taistelemme niitä vastaan kuten soturit!" Lumitassu heilautti hermostuneesti häntäänsä. *Taistelisimmeko? Se lauma oli aika iso* hän ravisteli päätään ja ajatteli: *Tietenkin Nummiklaani taistelee! Klaanini on vahva!* "Mitä nyt Lumitassu?" Kuutassu kysyi. "Ei mitään. Ajattelin vain niitä susia." Lumitassu sanoi. "Selvä." Oppilas maukaisi.

// Emoji tai tuiskuviiksi voivat jatkaa tästä.

//jatkan lumimyrsky_sk:n tarinaa



"minua ei pelota niin paljoa "
Kuutassu sanoi.
"Minua pelottaa HIRVEÄSTI"
Lumitassu sanoi painottaen hirveästi sanaa.
Kuutassu naurahti.
"Tietenkin pikkupennut pelkäävät kenties susien tulevää hyökkäystä!"
Lumitassu huudahti.
"M-minuakin pelottaa hieman"
Joutsentassu sanoi pettyneenä.
"Mitäköhän nummiklaanille tapahtuu jos liekkitähti antaa nummiklaanin susille"
Lumitassu sanoi.
"En tiedä "
Joutsentassu ja kuutassu sanoivat yhteen ääneen.
Kun muut pennut ovat lähteneet ulos leikkimään niin kolmikko kuuli käheän äänen sanovan
"Terve pennut, teille ei satu Mitään jos menette sille kalliolle kun sudet hylkäävät nummiklaaniin ja liityitte heidän laumaansa"
"Emme ikinä" kolmikko sanoi.

Joutsentassu jutteli ystäviensä kanssa. Vaaleanharmaa naaras oli juuri sanomassa jotain, mutta joku alkoi puhumaan.
"Terve pennut. Teille ei satu mitään, jos menette sille kalliolle kun sudet hyökkäävät Nummiklaaniin, ja liityitte heidän laumaansa.", kuului outo, käheä ääni.
"Emme ikinä!", oppilaat sanoivat, vähät välittäen kuka puhui. Joutsentassu katseli ympärilleen, yrittäen keksiä mistä ääni tuli. Hän oli loukkaantunut. *Miksi menisin susien laumaan? Olen nummiklaanilainen.* Joutsentassu katseli muita. Hekin näyttivät loukkaantuneilta. Kolmikko pysyi hiljaa. Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Hiljaisuuden kuitenkin keskeytti Karhutassu, joka tuli pesän suulle.
“Hei ääliöt, ööh...” Karhutassu yritti sanoa jotain ilkeää. Toiset oppilaat katselivat pienikokoista harmaata naarasta kummastuneena.
“...olette ääliöitä.” Karhutassu tokaisi ja lähti pesästä.
“No se oli outoa.” Joutsentassu naukaisi.
“Niin.” Lumitassu sanoi hieman huvittuneena.
“Hei ääliöt, olette ääliöitä.” Kuutassu naukui kimeällä äänellä, esittäen Karhutassua. Oppilaat purskahtivat nauruun.
“Mennäänkö syömään? Olemme olleet täällä pesässä ikuisuuden. On varmaankin jo ilta.”, Joutsentassu ehdotti.
“Joo, minulla on jo nälkä.” Kuutassu myöntyi.
“Okei.” Lumitassukin suostui, ja kolmikko meni tuoresaaliskasaa kohti. Karhutassu mulkoili oppilaita. *Mitä hänellä on meitä vastaan?*
//Sori nyt oli aika lyhyt, tai lyhyempi ku yleensä. Ois kivaa kuulla “Karhutassun kosto” tai jotain sinne päin. Joten Lumimyrsky_sk? Voitko jatkaa Karhulla?

Karhutassu katsoi raivoissaan oppilaiden pesällä juttelevaa kolmikkoa. He olivat kolme klaanin ärsyttävintä kissaa! Lumitassu oli kaikista ärsyttävin! Hän puuttuu joka asiaan! *Minä vielä kostan! Kostan heille kaikesta mitä he ovat ikinä minulle tehneet.* Hän virnisti. Hänellä oli jo mahtava idea kostoon. Hän hiipi pois leiristä. Taas sadetta. Onneksi vain pientä. Hän juoksi sille kololle, jossa hän oli saanut rotanpuremia. Silloin hän oli vielä mahtunut koloon. Hän oli kasvanut sen jälkeen yllättävän paljon! Hän oli nyt noin 7 kuuta vanhan kissan kokoinen. *Näytän kolme kuuta nuoremmalta kuin oikeasti olen...* Hän kuunteli tarkasti, ja kuuli monen rotan vikinää. *Hienoa* Hän juoksi takaisin leiriin. Hän näki Tiikerililjan ja kysyi: "Voinko mennä saalistamaan Lumitassun, Kuutassun ja Joutsentassun kanssa?" Tiikerililja katsoi häntä kysyvästi. "Luulin ettet pidä heistä." Hän maukaisi. "Ei ne nyt niin ärsyttäviä ole." Karhutassu vastasi. "Selvä. Mutta varokaa susia! Ja rottia." Karhutassu säpsähti. Tiesikö naaras mitä hän suunnitteli. *Ei. Hän varmasti vieläkin muistaa ne rotanpuremat.* Karhutassu nyökkäsi ja meni kolmikon luokse. Joutsentassu katsoi häntä hämmentyneenä. "Mitä nyt?" Lumitassu kysäisi. "Öö... Tiikerililja käski meidät saalistamaan." Kuutassu vilkaisi ystäviään ja huokaisi. "Selvä." He olivat melkein uloskäynnillä kun Tiikerililja juoksi heidän eteensä. "En voi päästää teitä keskenään ulos! Tulen mukaanne." Karhutassu tukahdutti murinan. Hän katsoi tylysti mestariaan ja ravasi ulos. Hän ei huomannut Tiikerililjan surullista katsetta. Hän odotti muita oppilaita sisäänkäynnin vieressä. Kuutassu tuli ensimmäisenä ulos. Sitten Joutsentassu, ja sitten Lumitassu. "Seuratkaa minua!" Karhutassu käski. He lähtivät juoksemaan sille rotankololle, eivätkä jääneet odottamaan Tiikerililjaa. Lumitassu näytti epäileväiseltä. Hän haisteli ja huudahti: "Tuolla on riistaa!" Ja osoitti koloa. Äkkiä kolosta tuli esiin rottia. Niitä oli ainakin kymmenen. Yksi totista puraisi Lumitassua. Karhutassu tajusi mitä oli tehnyt ja huusi: "Juoskaa!" Muita ei tarvinnut kahdesti käskeä. Lumitassu kuitenkin kaatui ja rotat hyppäsivät heidän kimppuunsa. Karhutassu loikkasi Lumitassun viereen ja taisteli rottia vastaan. Tiikerililja tuli esiin. Hän näytti pelokkaalta. Hän kävi rottien kimppuun ja sanoi Karhutassulle: "Auta Lumitassu takaisin leiriin!" Lumitassulla oli ainakin seitsemän puremaa. Karhutassu teki työtä käskettyä. Samalla kun hän auttoi valkoista kollia, hän mietti: *Minusta on täällä vain harmia. Kukaan ei pidä minusta... Lumitassu voi kuolla tämän takia! Minun pitäisi vain lähteä. Menin jo liian pitkälle. En ansaitse klaaniani.* Hetken päästä hän päätti. *Minä lähden tänä yönä. En palaa enää ikinä takaisin!*

// Wow jännää. Emoji voi jatkaa Kuulla tai tuiskuviiksi voi jatkaa Joutsenella jos haluavat. Sen miten he reagoivat kun Karhutassu palaa Lumitassun kanssa leiriin.

//joo jatkan lumimyrsky_sk ja mä oon kuutassu



Olin painimassa joutsentassun kanssa kun näin karhutassun tulevan leiriin rotanpuremia täynnä oleva lumitassu selässään.
#mitä lumitassulle on käynyt #
Ihmettelin.
"Viedään lumitassu äkkiä parantajan pesään"
Joutsentassu sanoi.
"Joo!"
Huudahdin jostain syystä innoissani.
Mutta kun pääsimme parantajan pesään niin yötuuli ei ollut siellä.




//Noh... Tuiskuviiksi voi jatkaa joutsentassulla

//oon hammas



Minulla oli tylsää niin juoksin ympäri niittyä.
"Mitä teet"
Vieressäni oleva valkoinen kissa jolla oli vihreät silmät kysyi.
"Kuka edes olet"
Kysyin ärtyneenä.
"Kielo, hammas, Kielo"
"Mistä tiedät nimeni"
Sanoin yrittäen peitellä ärtymykseni.
Kissa vain hymyili.
"Mitäs täällä puuhataan. ai hammas "
Naali jonka takana oli susia kysyi.
"Miksi takanasi on susia" kysyin.
"Hmm... Etkö sinä vihaa klaaneja..."
Naali kysyi.
"Niin"
Sanoin yrittäen vaikuttaa siltä että minua ei kiinnostaisi.
"Voisit auttaa kanssani näitä susia... Valloittamaan nummiklaanin"
#uuh... Se olisi kivaa#
Ajattelin ja sanoin
"Tietysti voin"
Unohtaen kielon kokonaan.
"Eikö olisi kivaa saada toinen kissa uhkailemaan"
Naali kysyi susilta.
"Noh... Tuo kissa on aika pieni mutta... Se olisi kivaa"
Möreääninen susi vastasi.
"Olet siis siitä lähtien laumassamme kun joko valloitamme nummiklaanin tai sota alkaa"


//Glup noo oliko hyvä

Karhutassu oli nummella. Mutta se ei ollut Nummiklaanin. Siellä oli tähtiklaanin kissoja! Yksi valkoinen ja yksi vaaleanharmaa valkoisilla läiskillä. Karhutassua pelotti. He eivät varmasti antaisi hänen karata. Kissat kävelivät hänen luokseen. "Karhutassu." Valkoinen sanoi. "Nimeni on Kyyhkysointu. Olen parhaan ystäväsi emo." Karhutassu hätkähti. "Parhaan ystäväni? Ei minulla ole ystäviä!" Kyyhkysointu katseli häntä. Hän näytti uteliaalta. Karhutassu tiesi mitä hän halusi tietää. "L-lähden, koska en kuulu Nummiklaanin. Minusta on vain harmia. Lähden lopullisesti klaanistani!" Hän maukui. "Joskus meidän on lähdettävä, jotta saisimme tietää mihin sydämemme oikeasti kuuluu." Toinen kissoista lausui. Karhutassu katseli häntä hämmentyneenä. "Mitä tarkoitat?" Hän kysyi. Kyyhkysointu nousi seisomaan ja kuiskasi: "Saat lähteä jos haluat. Muista kuitenkin, että mielesi voi vielä myöhemmin muuttua." Nyt Karhutassu tunnisti toisen kissoista. Sehän oli Pöllönlento! Hän oli joskus ollut Nummiklaanin parantaja! "Tähtiklaani valaiskoon polkusi." Parantaja sanoi, ja Karhutassu heräsi.

Hän mietti näkemäänsä unta. Tähti klaanin kissat olivat tulleet toivottamaan hänelle turvallista matkaa! Eivätkö he olleet vihaisia? *Jokatapauksessa he antoivat minulle luvan lähteä!* Karhutassu kävi vielä vilkaisemassa Lumitassua. Kolli nukkui parantajan pesässä. Karhutassua kadutti. Hän ei olisi aamulla enää aiheuttamassa harmia. Nyt hän hiipi uloskäynnille ja meni ahdasta tunnelia pitkin ulos. Kuu loisti pilvisellä taivaalla. Kylmä tuuli kulki pitkin hänen turkkiaan. Hän katseli ympärilleen avaraa nummea. Hän huokaisi. Ehkä hän vielä saisi ystäviä sieltä, minne hän oli menossa. Karhutassua jännitti se, mitä oli tulossa. *Teit jo päätöksen! Et voi mennä enää takaisin!* Karhutassu mietti. Hän ei palaisi takaisin. Ei ainakaan vielä. Hän vilkaisi vielä sisäänkäynnille. *Hyvästi, Nummiklaani.* Ruskea oppilas lähti juoksemaan läpi Nummiklaanin. Jossakin tuolla pitäisi olla kaksijalkala, ja sen vieressä nummi, jossa oli varmasti erakoita. Hän kiihdytti vauhtia ja jonkun ajan päästä kaukaa tuli esiin pieni piste. "Kaksijalkala." Karhutassu mutisi.

Kun hän pääsi kaksijalkalaan, hänen mahansa murisi. Hän huomasi kaksijalan reviirillä kiven näköisen asian, joka oli täynnä pieniä nappeja. *Yöh, kotikisun ruokaa.* Hän kuitenkin meni aidan yli reviirille ja haistoi ruokaa. Kamala haju! Miten kukaan voi syödä tuota? "Mitä sinä teet kaksijalkani pihassa?" Kuului hätääntyneenä hopeaturkkisen naaraan ääni. Karhutassu katsoi kissaa. "Anteeksi. Minulla on vain nälkä saako tästä syödä?" Entinen Nummiklaanilainen maukui. "Kuka sinä olet?" Naaras kysyi. "Olen Karhutassu. Entä sinä?" "Hopea." Kotikisu vastasi. "Olet klaanikissa." Karhutassu nyökkäsi vaivaantuneesti. "No, saanko syödä?" Hän maukui. "Syö vain. Minä söin jo aiemmin." Karhutassu räjäytti kiitokseksi silmiään ja söi yhden napin. Outo maku. Mutta ei kovin paha. Karhutassu söi vähän lisää. Oikeastaan kotikisun ruoka oli ihan hyvää, mutta se ei ikinä voittaisi hiiren tai jäniksen makua! Tai minkään muut tuoresaaliin. Hopea tassutteli hänen viereensä. "No. Kerro. Miksi klaanikissa tulee kaksijalkalaan?" Naaras uteli. Karhutassu pudisti päätään. Hopeanharmaa kotikisu tuijotti kollia anovasti. "Minä annoin sinulle ruokaa." Hän naukui. Karhutassu mietti. Sitten hän nyökkäsi. "Minä karkasi klaanistani. Sen nimi on Nummiklaani."
"Etkö pitänyt nummiklaanista?"
Karhutassu murisi. "Tietenkin pidin! En vain tuntenut kuuluvani sinne... Kukaan ei vaikuttanut pitävän minusta! Minulla ei ollut ystäviä, ja tänään rotat purivat yhtä oppilasta, ja se oli minun vikani!" Hopea katsoi häntä myötätuntoisesti. "Miten se oli sinun vikasi?" Hän kysäisi. "Hän ja pari muuta olivat kiusanneet minua aikaisemmin tänään, joten halusin kostaa. Johdatin heidät rotankoloon ja Lumitassua puri hyvin moni rotta." Naaras räpäytti sinisiä silmiään. Karhutassu nousi seisomaan ja katsoi nummea. "Kiitos ruuasta. Nyt minun pitää jatkaa matkaa." Naaras nyökkäsi ja sanoi: "Hyvää matkaa." Karhutassu meni aidan yli polulle ja juoksi nummelle. *Onneksi hirviöt nukkuvat tähän aikaan.* Hän ajatteli huojentuneena.

// Jatkuu myöhemmin.