Lumitassu huomasi olevansa suuren kiven päällä. Hänen alapuolellaan oli paljon kissoja, jotka toistivat hänen nimeään. "Lumimyrsky! Lumimyrsky!" Lumitassun pupillit suurenivat. Hetkinen? Lumimyrsky? Oltiinko hänestä tehty jo soturi? Lumitassu sulki silmänsä hymyillen. Hän avasi silmänsä ja katsoi tarkkaan kissoja hänen alapuolellaan. Hän ei tunnistanut ketään, paitsi Karhutassun, joka käveli surkeana ulos leiristä. Kukaan ei näyttänyt välittävän siitä. Lumitassu lakkasi hymyilemästä. *Mitä tämä tarkoittaa?* Hetken päästä väkijoukkoon ilmestyi tuttu hahmo. *Kyyhkysointu!* Lumitassu ilahtui nähdessään emonsa, joka oli kuollut kerran, kun luuklaani oli hyökännyt klaaniin. Mutta Kyyhkysointu näytti huolestuneelta. Hän nyökkäsi kohti karhutassua. Lumitassu katsoi hetken uloskäynnille, josta Karhutassu oli mennyt ja kun hän katsoi takaisin, hänen emonsa oli kadonnut. Lumitassu laskeutui alas kiveltä ja juoksi Karhutassun perään. Pientä oppilasta ei näkynyt missään. Valkoinen kolli juoksi koko nummiklaanin poikki aina kaksijalkalaan asti, muttei löytänyt mitään. Hän kuuli Karhutassun murinan. Se kaikui kaikkialla. Äkkiä kaikki sumeni.

Lumitassu heräsi äkisti. Aurinko ei ollut vielä noussut. Hän juoksi heti parantajan pesälle. Siellä Karhutassu nukkui sikeästi. Hänen vieressään oli epävarma Yötuuli istui. "Mitä nyt?" Lumitassu kysyi. Yötuuli huokaisi. "Karhutassun rotanpuremat ovat tulehtuneet. Tähtitassu lähti hakemaan niihin yrttejä." Lumitassu tunsi oudon muljahduksen vatsassaan. Ensimmäisen kerran ikinä, hän sääli karhutassua. Hän meni Karhutassun viereen. Pian Karhutassu heräsi ja sähähti huomatessaan Lumitassun vieressään. Lumitassu meni kauemmas oppilaasta, ja jäi katsomaan siitä. "Jalkani tuntuvat oudolta!" Karhutassu valitti. "Rotanpuremasi ovat tulehtuneet." Yötuuli totesi. Karhutassu tajusi, että kyseessä oli jotain vakavaa, joten hän rupesi ylidramaattiseksi ja ulisi: "Minä kuolen!"
"Et sinä kuole!" "Kylläpäs kuolen! Etkö näe!" Karhutassu valitti. Yötuulta alkoi jo vähän ärsyttää. Tähtitassu palasi mukanaan yrttejä Karhutassun puremiin. Lumitassu nousi seisomaan ja poistui hiljaa paikalta. Hän odotti, että Purovirta heräisi ja menisivät harjoittelemaan. Hän kuitenkin tiesi, etteivät ne menisi yhtä hyvin kuin aiemmat harjoitukset, sillä hän ei varmasti pystyisi keskittyä harjoittelemaan äskeisen takia. *Se uni oli varmasti ennustus! Karhutassu aikoo lähteä johonkin!*

// Siinä! Olkaa hyvät 😌 jatkuu myöhemmin! Toivottavasti se on yli kymmenen riviä 😅

"Olen pahoillani etten ole antanut sinulle elämäsi parhaita hetkiä täällä, lämmintä petiä ja tuoresaalista tassujesi juureen aina kun sinulla on ollut nälkä, mutta jos et ole sattunut huomaamaan, minulla on tällä hetkellä paljon vakavempiakin asioita hoidettavanani kuin yhden kuningattaren kiukuttelu", Kuolontähti sähisi Mustakynnelle, kun oli ensiksi käskyttänyt Vanhapuun huolehtimaan leiriin saapuneesta muukalaisesta. Punapentu katseli silmät ymmyrkäisinä tapahtumia, pysytellen hyvin kiinni veljiensä kyljissä. Häntä ei suoraan sanottuna pelottanut, mutta pentuetovereiden turva tuntui sillä hetkellä hyvältä. Vesi, joka ulottui häntä miltei kaulaan asti taas ei tuntunut lainkaan hyvältä. Emon sättiessä ensin päällikköään maan alle, tarttui hän sitten pentuihinsa ja nosti nuo pois vedestä.
"Mihin me nyt menemme, kun pentutarha on täynnä vettä?" Aavepentu vikisi kuninattaren roikotuksessa. Tuo ei tietenkään pystynyt pojalleen vastaamaan, mutta kulki päättäväisesti ulos leiriä, pois suojaavien karhunvatukkamuurien lomasta.
"Mustakynsi, minne oikein menet?" joku luuklaanilainen huusi heidän peräänsä. Naaras ei pysähtynyt vastaamaan, oikeastaan hän ei pysähtynyt ollenkaan. Punapentu katseli hieman hätääntyneenä kun heidän emonsa otti suunnakseen heidän edessään suurena kasvavan vuoriston, jonka huippuja ei tummien sadepilvien läpi nähnyt. Olivatko he menossa vuorille? Mutta entä klaani ja sen tuoma turva? Entä pentutarha ja läpimät pesät? Pentu olisi halunnut kysyä Mustakynneltä oliko tuo nyt täysin varma suunnasta, mutta tiesi ettei mustavalkea kissa hänelle vastaisi, vaikka pudottaisikin pentunsa suustaan hetkeksi. Kollipentu värähti, kun tunsi kuonolleen putoavan suuren vesipisaran ja yritti tassuillaan suojata päätänsä, sillä hyvin nopeasti tihkusade yltyi ja muuttui vesisateeksi. Kuningatar ei kuitenkaan nopeuttanut vauhtiaan, vaikka he kaikki neljä kastuivat hetkessä litimäriksi.
"Seuratkaa Mustakynttä!" Kuului jostakin kaukaa heidän takaansa käsky ja pian muutaman juoksevan tassuparin äänet lähestyivät heitä. Punapentu ei nähnyt ketkä heitä oikein seurasivat, eikä vesisateelta myöskään pystynyt haistamaan yhtikäs mitään. Kissat tuntuivat jääneen Mustakynnen taakse seuraamaan häntä.

//kirjotan kyl ihan liikaa kuutassulla mut ihsm


Kuutassu haukotteli ja mietti
#mahtavaa että saan pitää rusettini #.
Mutta silloin joutsentassu keskeytti
"Juostaanko kilpaa".
"En jaksa painin juuri Solinatassun kanssa". mutta Joutsentassu oli kadonnut .
#miksi Joutsentassu ei edes kuunnellut vastaustani#
Kuutassu mietti.
Kuutassu kuuli susien ulvontaa.
"S-susia päivällä"
Kuutassu sanoi.


//Jatkuu ja mitenköhän kuutassun käy...

Lumitassu kosketti mestariaan Purovirtaa lempeästi nenällään ennenkuin juoksi ulos leiristä. *Haluan napata monta isoa jänistä!* Hän ajatteli. Kesti hetken, ennenkuin hän näki riistaa, mutta vihdoin hän näki jäniksen. Hän juoksi sitä kohti niin kovaa kuin pääsi, jänis yritti pakoon, Mutta Lumitassu sai kuin saikin sen kiinni. Jäniksen ihana tuoksu houkutteli, mutta Lumitassu ei rikkoisi soturilakia yhden jäniksen takia. Hän jätti sen maahan odottamaan ja etsi lisää riistaa. Pian hän löysikin toisen jäniksen. *Tuon minä saan helposti* hän juoksi sitä kohti, ponnisti ja hyppäsi. Hän puraisi jänistä niskaan ja kiitti Tähtiklaania. Hän jätti senkin odottamaan ja jatkoi saalistusta.

Kun Lumitassu palasi, hänellä oli mukanaan kolme jänistä ja yksi päästäinen. Soturit ottivat hänet hyvin vastaan. Purovirta auttoi häntä kantamaan ne tuoresaaliskasaan. "Hienoa Lumitassu! Sinusta tulee mahtava soturi!" Hän kehui. Lumitassu hymyili leveästi. Hän kävi vielä vilkaisemassa Karhutassun vointia. "Hän voi jo paljon paremmin. Uskon että muutaman päivän päästä hän on täysin terve!" Yötuuli kertoi. "Hienoa!" Lumitassu sanoi iloisesti. Hän kuuli sateen ropinaa. Kovaa sellaista. *Onneksi ehdin saalistaa ennen sateen alkua.* Lumitassu meni oppilaiden pesään. Se oli huomattavasti tilavampi nyt, kun kolmesta oppilaasta oli tehty soturi. *Tehdäänköhän minusta ja karhutassusta sotureita yhtä aikaa?* Lumitassu mietti. Hän tunsi punastuvansa. *Miksi minä ajattelen koko ajan karhutassua?* Kuutassu, joka istui hänen vieressään vilkaisi häntä huvittuneesti. "Mikäs nyt mietityttää?" Hän kysyi. "Ei mikään. Miten niin?" Lumitassu vastasi ja punastui vielä enemmän. *Voi ei. Olen surkea valehtelija.* Kuutassu hymähti. "Kyllä sinua selkeästi jokin mietityttää." Lumitassu sihahti ärsyyntyneenä: "Okei. Karhutassu mietityttää." Hän lisäsi äkkiä: "Siis. Kun. Hänen puremansa ovat tulehtuneet." Harmaa kolli mietti hetken ja sanoi: "minä en erityisemmin pidä karhutassusta. En sitten lainkaan." Lumitassu nyökkäsi. "Hän on kyllä aika ärsyttävä. Mutta hei, eivät kaikki ole enkeleitä." Ulkona jyrisi ukkonen. Lumitassun karvat nousivat pystyyn. "Miksi ukkoset ovat olemassa?" Hän mutisi. Kuutassu kohautti olkapäitään ja alkoi nuolla itseään. Lumitassu meni hiljaa pesäänsä lepäämään.

// Toivottavasti ei haittaa että käytin tässä Kuutassua. Muuten emojin viime tarinasta tuli hyvä idea susiin liittyen :)

//jatkoa
Kuutassu nielaisi ilmaa ja kuuli toisen ulvonnan vielä lähemmäiltä ja kuuli kissan äänen sanovan
"Antakaa nummiklaani näille susille niin teitä ei satuteta!"
Mutta kukaan ei nähnyt enää susia, ne olivat menneet pois.
#mitä nyt#
Kuutassu ajatteli ja meni taas rauhallisesti oppilaiden pesään.
#mitäköhän niille susille ja ennen kaikkea sille kissalle kävi. No sen saan ehkä joskus tietää#
Kuutassu ajatteli tyytyväisenä.
Kuutassu meni ulos ja näki mustarastaan
#tuon minä saalistan #
Kuutassu ajatteli ja hyppäsi ylös ottaen mustarastaan jaloista kiinni ja söi tyytyväisenä mustarastaan

Naali heräsi hätkähtäen suden ulvontaan. Sitten hän kuuli lähestyvien susien... Puhetta? "Mutta mistä me muka löytäisimme hyvän kissan johtamaan meitä?" Ihmetteli pieni susi. *Hetkonen! Eihän sudet puhu!* Naali perääntyi vähäsen. "Eiväthän kissat ymmärrä meitä!" Sanoi pienin susi. Isoin susi katsoi pienintä sutta silmiin. "Vain kissa pystyy auttaa meitä." Hän murisi. "Tuolla on kissa!" Haukahti yksi susista. Naali pinkaisi juoksuun. "Apuaaaaa" hän huusi. Susilaumaa lähti jahtaamaan häntä. "Hän vaikuttaa ymmärtävän meitä!" Lauman johtaja, susista suurin huusi. Hetken takaa-ajon jälkeen johtaja huusi: "Pysähdy! Me emme satuta sinua!" Naali pysähtyi ja tajusi heti tehneensä virheen. Sudet piirittivät hänet. "Sinun pitää auttaa meitä." Susi sanoi. Se ei ollut pyyntö. Se oli käsky. "Ja jos et auta." Hän katsoi maassa olevaa keppiä ja talloi sen. Keppi katkesi kahtia. Naali nielaisi katsoessaan rikkinäistä keppiä. "Mitä minun pitää tehdä?" Naali kysyi. "Sinun pitää auttaa meitä valloittamaan Nummiklaani." Susi sanoi. "Täh?" Naali ihmetteli. Hän oli kuullut klaaneista muilta erakoilta. He olivat kertoneet, että kissat olivat isoja ja hurjia, eivätkä antaneet armoa. "M-miten?" Hän ihmetteli. Sudet astuivat lähemmäs. Naalin karvat nousivat pystyyn. "Me menemme Nummiklaanin reviirille murisemaan, ja sinä uhkailet heitä. Käske heitä antamaan Nummiklaani meille! Jatketaan siihen asti, että he suostuvat. Jos he eivät millään suostu, hyökätään!" Lauman johtaja sanoi virnistäen ilkeästi. Naali katsoi yhä keppiä. *Jos en suostu, päiväni päättyvät tähän.* Naali nyökkäsi. "Selvä. Jos päästätte minut sen jälkeen vapaaksi." Susi hymyili. "Päästämme. Mutta siihen asti olet meidän laumassamme." Hän kääntyi poistuakseen. "Tule perässä." Hän murahti. Naali juoksi alffan perässä karvat yhä vähän pystyssä. *Miksi juuri minä? Eivätkö muutkin kissat ymmärrä susia?* Hän ajatteli. *Jos minä selviän tästä, klaanikissat tappavat minut kuitenkin.*

//Jatkoa

*Noniin, toinen yritys. Toivottavasti klaanikissat suostuvat* Naali ajatteli. He olivat eilen käyneet uhkailemassa klaania. Tänään he menevät uudelleen, mutta tällä kertaa he menisivät lähemmäs klaanin pesää. He menivät Nummiklaanin alueelle. He näkivät valkoisen pienen kollin. Se kiljaisi ja juoksi karkuun, todennäköisesti klaanin pesään. Susista suurin naurahti ilottomasti. "Jatketaan matkaa. Tulkaa" uros sanoi. Naali ja alfa johtivat matkaa. He kävelivät vierekkäin. Naali ei pitänyt heistä lainkaan, mutta häntä sentään pelotti vähemmän kuin viime kerralla. Kun he pääsivät lähelle leiriä, heitä vastassa oli ainakin kolmekymmentä kissaa. Sudet alkoivat murista ja ulvoa. Se kuulosti pelottavalta. Se näytti tepsivän, ainakin vähän. Kissat näyttivät hermostuneilta ja pelokkailta. "Antakaa Nummiklaani susille, tai teille käy huonosti!" Naali maukui ja yritti vaikuttaa rohkealta. Tummanpunainen kolli, joka oli heidän edessään, karjui: "Me ei anneta klaaniamme teille!" Sudet murisivat ja haukkuivat vielä kovempaa. Samalla kun naali siinä seisoi, hän huomasi olevan suurempi kuin suurin osa Nummiklaanin kissoista. Hän käytti kynsiään nopeasti esillä. "Vai niin. Teidän kannattaa lähteä, jos ette halua kuolla!" Naali sanoi kovalla ja pelottavalla äänellä. "Lähdetään" alfa sanoi ja murahti vielä kerran, ennenkuin lauma kääntyi palatakseen pesälleen. "Me palaamme vielä!" Naali sanoi ja lauma lähti takaisin reviirilleen.

Reviiri oli metsässä. Sudet nukkuivat luolissa, ja Naali nukkui pienimmässä luolassa parin sudenpennun kanssa. "Vau Naali! Onko teillä kissoilla oikeasti nimet?" Naaraspentu hämmästeli. Naali nyökkäsi. Koko susilaumasta Naali piti eniten näistä pennuista. "Meitä kutsutaan vain pennuiksi." Uros pentu murahti. Sitten naaras sanoi jotakin, mitä Naali ei osannut ikinä arvata. "Voitko antaa meille nimet?" Naali avasi suunsa hämmentyneenä. "Ole kilttiiiii!" Naaraspentu uikutti. "Selvä." Naali sanoi lopulta. Hän katsoi naarasta ja mietti: "Sinä olet nopea, voisit olla Kiito tai Tuuli." Uros pentu nosti innoissaan päätään. "Saanko minä olla Kiito?" Hän kysyi. Naaraspentu heilutti häntäänsä ja sanoi: "Ole vain! Minä olen sitten Tuuli!" Molemmat pennut liikkuvat innoissaan ympäri luolaa ja haukahtelivat "Kiitos! Kiitos! Kiitos!"
"Kiitos kun annoit meille näin hyvät nimet!" Pentujen emo tuli luolaan suussaan jänis. "Mitä nyt? Hypitte kuin viilliintyneet jänikset!" Emo ihmetteli. "Naali on tosi kiva! Hän antoi meille nimet!" Tuuli sanoi heilutellen iloisesti häntäänsä. "Nimet?" Emo sanoi ja pudotti jäniksen suustaan. Hän katsoi Naalia ensin kylmästi, sitten ilme lämpeni. "Sepä ystävällistä. Kiitos!" Susi sanoi. Naali hymyili. *Ehkä saan lauman vielä pitämään minusta.*

// Voisiko Naalin "muuta" kohtaan lisätä "Naalilla on erityinen kyky puhua susille"

//se "minä" on kuutassu kato haluun kirjoittaa ekaa kertaa minä muodolla


"Ne sudet olivat pelottavia"
Sanoin lumitassulle .
"Ooh olisipa mahtavaa nähdä ne sudet!"
Lumitassu huudahti.
Silloin paikalle tuli monia oppilaita jotka eivät olleet nähneet susia.
#onko tämä nyt niin kiinnostavaa#
Ajattelin ja naurahdin.
Silloin väkijoukon keskeltä tuli ainakin tunnistaakseni joutsentassu joka huusi
"Mitäs tämä on!!"
Mutta se kuulosti ihan kuiskaukselta väkijoukon melun keskellä.
Hiivin pois väkijoukon keskeltä ja menin sotureiden pesään.
"Haukkakiito!! Haukkakiiiitoo!!!"
Huusin toivoen että pääsisin oppitunnille mutta en nähnyt enkä kuullut haukkakiitoa.
"Miksi haukkakiitoa etsit oppilas?"
Kuulin lempeän äänen sanovan
"Hän on mestarini"
Sanoin ihmetellen kissan kysymystä
"Hän on johtamassa partiota"
Lempeäääninen kissa sanoi
"Selvä mutta oppilaiden pesään en mene"
Totesin.
Lähdin pois ja ajattelin
#kumpa ne sudet eivät olisi edes tulleet#
Ajattelin.
Kun olin kävellyt hetken näin vilahduksen sudesta puun takana mutta en välittänyt siitä.

Joutsentassu istui väkijoukon keskellä. Hän oli hieman järkyttynyt susikohtauksesta. *Se oli aika outoa.* Hän katseli muita. Kissat juttelivat kiivaasti. Siitä tuli kova melu. *Äh, miksi koskaan ei voi olla hiljaista?* Sinisilmäinen kissa ajatteli. Sitten harmaa naaras näki Kuutassun.
“Mitä tämä on?” Hän huusi ystävälleen, muttei kovin kovaa ettei häneen kiinnitettäisi huomiota. Mutta Kuutassu näytti siltä, ettei ollut huomannut. Joutsentassu katseli, kun Kuutassu meni sotureiden pesään, luultavasti kysymään jotain mestariltaan. Hän alkoi tassuttamaan väkijoukon seasta rusettikaulaisen kollin luokse. Kuutassu näytti puhuvan jollekkin. *Voisin säikäyttää hänet...* Joutsentassu hymyili ilkikurisesti. Hän pudottautui vaanimisasentoon. *Älä nyt katso taakse...* Vaaleanharmaa naaras hiipi Kuutassun taakse, ja valmistautui hyppäämään. *Yksi, kaksi, kolme!* Joutsentassu loikkasi Kuutassun päälle.
“Hei, mitä-“
“Olen susi! Auu! Nyt tapan sinut!”
Kuutassu näytti hämmentyneeltä, mutta leikki sitten mukana.
“Voi kuinka pelottavaa! Nyt kuolen.” Joutsentassu oli puraisevinaan toista oppilasta kurkkuun. Harmaa kolli valahti veltoksi. Joutsentassu ulvoi voitonriemuisesti, mutta se kuulosti lähinnä siltä, jos hän olisi ketun kynsissä. Sitten hän nousi Kuutassun päältä. Harmaa kolli makasi edelleen maassa.
“Ööh...” Joutsentassu hämmentyi. *Teinkö jotain väärin?*
“V-voit jo nousta...?” Vaaleanharmaa naaras katseli Kuutassua. Kolli makasi maassa. Siinä vaiheessa Joutsentassu alkoi jo hätääntyä.
“H-herätys!” Hän sanoi paniikki äänessään, tökkien Kuutassua. Yhtäkkiä Kuutassu raotti toista keltaista silmäänsä.
“Luulitko oikeasti, että kuolin.” Harmaa kolli kysyi hieman huvittuneena.
“En tietenkään!” Joutsentassu naukaisi kipakasti. Sitten hän lähti vihaisena pois. “Joutsentassu!” Kuutassu huusi hänen peräänsä. Hän kuulosti hämmentyneeltä.

Joutsentassu istui oppilaiden pesässä. Muut olivat ulkona, puhumassa susista. Vieläkin. *Mitä erikoista niissä muka on? Eivät ne edes hyökänneet.* “Pelkureita.” Joutsentassu huomasi sanoneensa viimeisen sanan ääneen. *Kuulikohan kukaan? Ei toivottavasti. He pitäisivät minua outona.* Kuitenkin, Kuutassu astui pesään.
“Ketkä on pelkureita?” Keltasilmäinen kolli kysyi. Hänen suussaan oli kani, ja hän pudotti sen Joutsentassun eteen.
“Sudet.” Joutsentassu sanoi jähmeästi.
“Ajattelin että voisit syödä kanssani.” Kuutassu sanoi, selvästikin yrittäen sopia aiempaa riitaa. *Tai ei sitä riidaksi voi sanoa. Suutuin vain yhtäkkiä, ja kävelin pois.*
“Sopii.” Joutsentassu naukaisi lämmeten hieman. Lisäksi jänis tuoksui mahtavalta. Kaksikko söi hetken aikaa hiljaa. Sitten Joutsentassu kysyi:
“Mitä mieltä olet siitä susijutusta?”
//Emoji, voitko jatkaa Kuutassulla?

Lumitassu kuuli susien ulvontaa. *Taasko? Jo kolmas kerta.* Liekkitähti nousi seisomaan. "Pennut, kuningattaret, Klaaninvanhimmat ja oppilaat. Pysykää sisällä." Hän käski. "Höh. Minä olisin halunnut händä sudet." Kettutassu sanoi pettyneenä. "Sinähän näit ne eilen ja tulit varoittamaan leiriä. Miltä ne näyttivät?" Lumitassu värähti muistellessaan sitä. "Sudet näyttivät verenhimoisilta. Se oli pelottavinta mitä olen ikinä nähnyt." "Siistiä" Kettutassu kuiskasi. Lumitassu meni uloskäynnille ja kuunteli sieltä mitä tapahtui. "Minähän sanoin jo, etten anna klaaniani teille!" Liekkitähti murisi. Karhutassu asteli paikalle. "Mit-" "Puremani ovat täysin parantuneet!" Hän sähähti. "Et kai aio mennä tuonne?" Lumitassu kysyi varovaisesti. Ulkoa kuului kissan puhetta: "Ensi kerralla emme ole näin kilttejä. Silloin teidän kannattaa häipyä. Annamme teille kaksi päivää aikaa päätökseen." Karhutassu hymyili ilkeästi. "Lumitassu mistä arvasit? Juuri sen aion tehdä." Karhutassu aikoi mennä tunneliin, mutta Lumitassu tönäisi hänet pois. "Oppilaat eivät saa mennä tuonne." Karhutassu yritti päästä taas tunneliin, mutta Lumitassu huitaisi hänet pois. Karhutassu hyppäsi hänen päälleen ja raapaisi. Lumitassu raapaisi takaisin. He tappelivat hiljaa siinä tunnelin edessä. Tunnelista alkoi kuulua töminää. "Muut tulevat!" Lumitassu kuiskasi. Karhutassu juoksi oppilaiden pesään. Lumitassu ryntäsi perässä. "Miksi sinun pitää olla tuollainen ilonpilaaja?" Karhutassu sihahti. "Jos olisit mennyt, sinua oltaisiin rangaistu." Valkotäplä oli kävelemässä oppilaiden pesän ohi, mutta pysähtyi kun näki oppilaat. "Mitä te olette tehneet?" Hän tiuskaisi. Karhutassu esitti itkevänsä. "L-lumitassu kävi v-vain yhtäkkiä kimppuuni, k-un le-lepäsin." Valkotäplä katsoi Lumitassua. "Mutta eihän lumitassu sellaista voi tehdä!" Hän maukui. "Karhutassu yritti karata leiristä katsomaan susia, ja kun estin häntä, hän raivostui ja kävi kimppuuni!" Lumitassu kertoi. Valkotäplä kävi hakemassa Purovirran ja Tiikerililjan. "Valkotäplä kertoi että tappelitte." Purovirta sanoi ankarasti. "Päätimme, että te molemmat menette klaaninvanhimpien pesään. Tiedätte varmaan mitä pitää tehdä?" Molemmat oppilaat nyökkäsivät. Kun he olivat melkein klaaninvanhimpien pesällä, Karhutassu kuiskasi: "Tämä on sinun vikasi!" Lumitassu ei vastannut.