”Löydät minut sitten aukiolta, kun haluat jutella”, Tihkutäplä huokaisi ja käänsi selkänsä Lehtikuulle ja kotikisulle jättääkseen heidät rauhaan.
Asteltuaan ulos parantajan pesästä soturi puristi kynsiään maahan turhautuneena, ja käveli istumaan erään kannon viereen. Ruostehallan vakavin silmin antama neuvo pyöri hänen päässään: ”Puhu hänen kanssaan, ennen kuin on liian myöhäistä.” Tihkutäplä oli ottanut veljensä sanat tosissaan, ja oli ollut jo marssia Lehtikuun luo. Mutta sitten Tammiturkki oli kuollut, mikä oli tehnyt asioista vielä monimutkaisempaa.
Naaras riiputti päätään murheellisena muistaessaan, että mustaturkkinen parantaja kulki nyt Tähtiklaanin metsästysmailla. Hän muisti lempeän katseen kollin silmissä, kun tuo oli paikannut hänen raadellun silmänsä yrttiseoksellaan ja ne kerrat, kun Lehtikuu oli puhunut mestaristaan puhdas ihailu äänessään. Ahdistus riipi Tihkutäplän selkää kylminä väreinä. Klaani oli menettänyt toisen parantajistaan, ja Tihkutäplä voisi menettää kummatkin. Naaras toivoi, että Lehtikuu saapuisi aukiolle ja asiat selventyisivät. Siitä ei kuitenkaan harmaan kissan aiemman käytöksen jälkeen ollut varmuutta.
Tihkutäplä nielaisi palan kurkustaan, kun näki silmäkulmassaan Lehtikuun siron hahmon. Parantaja tassutteli hänen eteensä ja nosti symmetriset, pyöreähköt kasvonsa häneen. Nyt Tihkutäplä ymmärsi, miksi naaras oli vältellyt hänen katsettaan viime aikoina. Tällaisessa tilanteessa se oli niin… vaikeaa.
Tihkutäplä ei tiennyt mistä aloittaa.
”Halusit puhua”, harmaa naaras totesi, ja väräytti korvaansa hermostumisen merkkinä. Tihkutäplä vilkuili aukiota. Heihin ei kiinnitetty huomiota.
”Mennäänkö vähän sivummalle?” siniharmaa soturi kysyi, ja Lehtikuu nyökkäsi. Tihkutäplä johdatti hänet aluskasvillisuuteen, vain parin ketunmitan päähän leiristä, mutta niin kauas ettei heidän turkkejaan ulkopuolinen erottaisi leiriaukiolta.
”Tiedän, ettei viime kerta mennyt hyvin”, Tihkutäplä naukui epäröiden.
”Anteeksi, että juoksin pois niin”, Lehtikuu kuiskasi silloin ja pudisti päätään. Tihkutäplä väräytti korvaansa hermostuneena.
”Sanoit silloin, etten ymmärtäisi”, Tihkutäplä muisteli hiljaa. Paino hänen rinnallaan kasvoi.
”Ja uskon sinua, jos olet sitä mieltä. Mu-mutta...” Veri pauhusi Tihkutäplän korvissa. Hän ei ennen ollut ollut näin paniikissa Lehtikuun kanssa, joka päinvastoin näytti normaalia tyynemmältä. Ehkä jopa itsevarmemmalta. Tai sitten vain surun turruttamalta.
”En halua menettää sinua. Enkä tietenkään halua häiritä työtäsi”, Tihkutäplä jatkoi taas ääni värisen, eikä ollut varma mitä möläytteli suustaan. Lehtikuu näytti hämmentyneeltä.
”Nyt kun Tammiturkki on poissa”, parantaja naukui kivisin kasvoin.
”En tiedä, miten asiat tulevat menemään.”
Tihkutäplän sydäntä vihlasi, ja naaras nyökkäsi ymmärtäväisenä. Suru läikehti Lehtikuun silmissä kun hänen ilmeensä rentoutui hiukan.
”Alan pikkuhiljaa jo hyväksyä sen, ettei hän tule enää takaisin neuvomaan”, naaras sopersi ja katsahti sitten ylös latvojen piirittämälle taivaalle.
”Luulin, että tarvitsin miettimisaikaa tähän. Mutta Tihkutäplä, minä-”
Tihkutäplä pakotti itsensä rauhoittumaan ja katsoi Lehtikuuta suoraan silmiin ja odotti. Ja odotti. Sitten Lehtikuu huokaisi syvään.
”Taisin toimia väärin, kun välttelin. En minäkään halua menettää sinua”, naaras maukui ja lakaisi ympäröiviä heiniä levottomasti hännällään. Helpotus valtasi Tihkutäplän, ja naaras antoi huomaamattaan jännittämiensä lihasten rentoutua.
”Mutta nyt kun Tammiturkki on Tähtiklaanissa, en voi ajatella muuta kuin sitä ja parantajan hommia”, Lehtikuu mutisi katsellen taas maata. Tihkutäplä hengitti syvään viileää lehtisateen ilmaa.
”Tajuan. Anteeksi, kun vaivasin päätäsi tällä”, soturi sai lopulta suustaan. Hän ei täysin tiennyt, olivatko kaksikon välit nyt korjaantuneet. Lehtikuun sanoissa oli jotain outoa, ja epäilys takoi ikävänä hänen takaraivossaan. Kertoiko parantaja vieläkään koko totuutta? Nyt soturille oli kuitenkin tärkeintä nähdä, kuinka Lehtikuu näytti rentoutuvan itsekin.
#Jos hän salailisi jotain, sille olisi hyvä syy#, naaras ajatteli.
”Ei se mitään. Rehellisesti sanottuna, haluaisin vain unohtaa tämän ja aloittaa alusta”, Lehtikuu uikutti vastaukseksi Tihkutäplän anteeksipyynnölle.
”Minäkin”, Tihkutäplä myönsi ja hymyili heikosti. Lehtikuu räpytteli silmiään ja lähetti pienen hymyn takaisin. Muutaman päivän aikana Tihkutäplän hartioille kertynyt kuorma alkoi keventyä.
”Nyt tiedän, että sinulla on paljon meneillään”, täplikäs naaras naukui. Vaikka hänen olonsa oli nyt helpompi, oli hänellä vielä tunne siitä, että Lehtitassu kätki jotain sisälleen.
”Muista sitten, että voit kertoa minulle ihan kaiken”, soturi muistutti pehmeästi, niin kuin oli tehnyt viimeksikin, ja kosketti hennosti hännällään Lehtikuun kylkeä. Naaras nyökkäsi.
”Uskon, että selviät kaikesta ilman minuakin. En tiedä tiedätkö sitä, mutta olet sinnikäs kissa. Mutta jos tarvitset tukea, kerro minulle”, Tihkutäplä sanoi. Hän tiesi, miten moni kuutamoklaanilainen pilkkasi Lehtikuuta tietämättä, että hänellä oli yksi klaanin vaikeimmista asemista, etenkin nyt.
”Selvä, minä kerron”, Lehtikuu vakuutti ja katsahti sitten leirin suuntaan:
”Syödään pian taas tuoresaalista yhdessä. Viime kerrasta on aikaa.”
”Ajattelin juuri samaa”, Tihkutäplä kehräsi.
”No, minun pitää palata nyt Kinuskin luokse. Yrttivarastojakin pitäisi järjestellä”, Lehtikuu naukui ja selvensi kurkkuaan. Tihkutäplä nyökkäsi. Hän oli huomannut vaalean kotikisun pentujen pyöristämän vatsan. Soturi loikki yhdessä parantajan kanssa pois aluskasvillisuudesta, ja vaihtoi hänen kanssaan vielä lämpimästi katseita ennen kuin tuo vilahti takaisin pesäänsä.
#Ruostehalla oli oikeassa#, Tihkutäplä ajatteli huojentuneena ja ryhtyi sukimaan turkkiaan. Kaikki oli nyt hyvin.
”Tihkutäplä!” soturi kuuli terävän kutsun ja käänsi päätään kohti Suurkiveä, jonka luota huuto kaikui. Nummipyörre seisoi päällikön pesän suulla ja viittoi häntä luokseen.
#Mistä hän voisi haluta puhua?# naaras mietti ja kömpi ylös.

Yövartion vaihtuessa kuuhuipun aikaan Mustakynsi kömpi takaisin sammalvuoteelleen ja ummisti silmänsä painavan väsymyksen johdosta. Seuraavat päivät Tammiturkin kuoleman jälkeen olivat olleet hermoja raastavat. Koko rotko oltiin tutkittu ja soturitarta oltiin kuullusteltu useampaan otteeseen. Ilmeisesti tapaturmaa ei enää pidettykään niin paljon vahinkona Hämyviiksen tapauksen tapahtuvan miltei samana päivänä, mitä Mustakynsi ei ollut tajunnut ottaa huomioon ollenkaan. Mutta jos hän olisi pitkittänyt suunnitelmaansa yhtään pidempään, kotikisu olisi saattanut synnyttää ja rotkolle olisi saattanut ilmaantua porukkaa ennen suunnitelman loppuunvientiä. Hän ei voinut olla tuntematta Nummipyörteen tuomitsevaa katsetta turkissaan joka kerta kun mustaturkkinen soturitar oli aukiolla tai sotureiden pesässä ollut. Varapäälliköllä sai olla omat spekulaationsa, mutta niin kauan kuin todisteita ei Mustakynttä vastaan löytyisi, kaikki olisi hyvin.

"Hei Mustakynsi, herää. Varistähti on määrännyt sinut järjestämään tämän aamun partiot", Lehmusvarjon ääni herätteli Mustakynttä, vaikka soturittaresta tuntui siltä, että oli ehtinyt sulkemaan silmänsä vain muutaman sydämenlyönnin ajaksi. Naaras kömpi jaloilleen pörröisen turkkinsa kanssa ja sen enempää kyselemättä, ehkä myös hieman unesta tokkuraisena, tassutti aukiolle, missä aamuvarhaisella heränneitä sotureita ja muutama oppilas jo oli. Mustakynsi pidätteli haukoitusta ja pujotteli aukiolla istuvien kissojen ohi päällikön pesän eteen, mistä Nummipyörre yleensä jakoi partiokokoonpanot. Varistähti istui pesänsä edessä ja silmät viiruina katsahti entistä oppilastaan tuon saapuessa paikalle.
"Nummipyörre keksi saada itselleen päänsäryn ja on nukkumassa sitä pois parantajan pesässä", päällikkö naukaisi ivallisesti, eikä Mustakynsi ollut varma osoitettiinko ivallisuus Nummipyörteen poissaoloa vai mustaturkkisen soturittaren odottelua kohti. Valkomerkkinen naaras nyökkäsi ja kääntyi kohtaamaan hieman lähemmäksi kerääntynyttä kissajoukkoa. Yleensä Varistähden luottosoturit tai päällikkö itse jakelivat partiota varapäällikön poissaollessa, mutta ilmeisesti keltasilmä oltiin nyt valittu tehtävään.
"Aamun metsästyspartiota johtakoot Lehmusvarjo. Mukaasi voit ottaa Laatikon ja Oksakatseen. Ottakaa oppilaanne mukaan", Mustakynsi sanoi pohtivasti, mutta kuitekin piti jämäkkyyden äänessään osoittaakseen hänen sanojensa olevan viimeisiä. Lehmusvarjo nyökkäsi ja lähti kokoamaan partiotaan. Mustaturkkinen soturitar seurasi silmät viiruina Laatikon lyöttäytymistä partion mukaan. Erakkokin saisi tehdä jotakin klaaninsa eteen, muutakin kuin olla vain tiellä ja muiden holhottavana.
"Tihkutäplä, ota sinä aamun rajapartio. Kiertäkää Nummiklaanin reviiri Neljän virran tammelle asti. Ota mukaasi Syreenikukka oppilaansa kanssa, Pilvipyrstö ja Sammalpuro", Mustakynsi sanoi hieman pidemmän pohdinnan jälkeen. Tihkutäplä nyökkäsi ja häntä innosta pystyssä lähti kokoamaan partiotaan kasaan.
"Tulkaa raportoimaan minulle saavuttuanne. Kummankin raportin saatuani päivän metsästyspartio lähtee liikkelle minun johdollani. Mukaani tulevat Ruostehalla sekä Mustakynsi oppilaineen. Päiväpartiota saa luvan johtaa Kotkakanjoni. Ota mukaasi Vasanloikka, Linnunsiipi, Piikkiraita ja Kuiskauspyyntö. Aloitatte Neljän virran tammelta ja saatte kiertää Vuoristoklaanin rajan aina leiriimme asti. Illan partiot julisetaan myöhemmin", Varistähti jatkoi ja heilautti häntäänsä hajoittaakseen yleisön. Mustakynsi väräytti korviaan, hän ehtisi hyvin jatkamaan uniaan ennen aurinkohuipun metsätyspartiota, mutta Hiljaisuustassu saisi varmasti paljon enemmän riistaa kiinni pienen lämmittelyn kanssa. Niinpä sotureiden pesän sijaan soturitar etsikin oppilaansa tassuihinsa ja lähti tuon kanssa harjoittelemaan.

Mustakynsi roikotti suussaan pääskyä, sekä pientä kaninpoikasta. Aurinkohuipun metsätyspartio oli levittäytynyt lähemmäs Nummiklaanin rajaa, missä soturitar oli ensin näyttänyt pääskyn pyynnin puuhun kiiveten ja vainun saadessaan juoksi jäniksen kiinni ennen kuin tuo ehti rajan yli nummille. Hiljaisuustassu oli saanut oravan, Kiurutassu metsämyyrän, Ruostehalla varpusen ja kotimatkalla kolli juoksi vielä hiiren kiinni. Varistähti oli saanut harakan, näädän ja päästäisen. Ruokaa he olivat siis saaneet yllättävän hyvin tassuihinsa lehtisateeseen verrattaessa. Leiriin astuessaan heidän keveä tunnelmansa kuitenkin katosi ja leiriaukiolta huokuva hätäisyys sai Mustakynnenkin karvat pystyyn. He ehtivät tuoresaliskasalle asti, ennen kuin koko klaani oli miltei ympäröinyt heidät.
"Kotkakanjonin johtama päiväpartio löysi jotkain omituista!"
"Tämä liittyy aivan varmasti Hämyviiksen tapaukseen!"
"En ole ikinä haistanut mitään noin kirpeää ja myskistä, mikä ihme se on?"
"Varistähti tiedätkö sinä mitä tämä on?"
Nummipyörre ahtautui kissojen lomasta Varistähden eteen ja pudotti tuon jalkojen juureen karvapallolta näyttävän asian, maukuen sitten vaimeasti Varistähdelle jotakin. Mustakynsi kurkisti entisen mestarinsa takaa ja katsoi silmät viiruina maassa olevaa kermanvaalea karvakasaa, mistä tosiaankin leijaili oudon myskinen tuoksu. Päällikkö kumartui nuuhkaisemaan karvaa, minkä jälkeen hän nyökkäsi varapäällikölleen.
"Ajattelet siis samaa kuin minäkin?" Nummipyörre kysyi, mihin Varistähti murahti vastauksena. Sen jälkeen savunharmaa kolli päästi kutsuhuudon, mikä sai ympärillä pukkoilevat kissat astumaan taaemmas, antaakseen päällikölleen tilaa. Mustakynsi seisoi yhä Varistähden takana Ruostehallan, Hiljaisuustassun ja Kiurutassun kanssa.
"Mistäköhän tuo on peräisin?" Hän kuuli Kiurutassun kysyvän hiljaa Hiljaisuustassulta. Mustakynnen oppilas kohautti lapojaan.
"En koe tarvetta kutsua klaania koolle, sillä suurin osa teistä on jo tässä ja loput saavat informaation varmasti myöhemmin selville. Ilmeisesti Kotkakanjonin rajapartio oli löytänyt vuorten lähistöltä kasan keltaista karvaa, mikä ei kuutamoklaanilaiselle, saatikka sitten erakolle haissut. Haluan että jokainen teistä painaa tämän hajun mieleensä, sillä tämä kellertävä karvapallo ja pistävä haju kuuluvat mitä luultavimmin ilvekselle", Varistähti naukui ja sai kunnon kohahduksen vastauksena klaanitovereiltaan. Mustakynsi huomasi Ruostehallan jännittyvän, sekä kahden muun oppilaan säikähtävän ilmoitusta. Kuutamoklaanin reviirillä ei oltu viime hiirenkorvan jälkeen petoja nähty, mutta olisihan se pitänyt arvata ettei rauha kestäisi ikuisesti.
"Satuttiko sitten se ilves Hämyviikseä?"
"Ei voinut olla, ilveksillä on tunnetusti suuret tassut ja kynnet, Tammiturkkikin sanoi raapaleiden olleen kissan kynsien kokoisia", sai laumasta kuulunut kysymys vastauksen.
"Jos reviirillämme käyskentelisi täysikasvuinen ilves, se olisi vähintäänkin nähty tai haistettu jo aikoja sitten. Luultavasti tämä yksilö on vasta nuori ja kasvuiässä, mikä selittäisi sen halukkuuden pysyä piilossa ja tutkia asioita etäältä, sekä mahdollisuuden myös olla Hämyviiksen sokeutumisen takana", Nummipyörre jatkoi kohahduksen hiljennyttyä. Mustakynsi siristi silmiään ja käänsi päänsä katsoakseen leiriä ympäröivän metsän siimekseen. Jos ilves kerran olisi nuori, liikkuisiko se myös yksin? Olisiko sen perhe etsimässä sitä ja löytäisi myös tiensä Kuutamoklaanin reviirille. Soturitar puri hammasta ja huiskautti häntäänsä. Ilves tulisi tappaa tai ajaa tiehensä reviiriltä, muuten tässä ei tulisi käymään hyvin. Lehtikatoon mennessä se olisi ehtinyt kasvaa jo täysikokoiseksi ja silloin helpoin saalis metsästä löytyisi Kuutamoklaanin leiristä. Soturitar väräytti korviaan, sulkien muut äänet ympäriltään hetkellisesti ja pieni hymy nousi naaraan suupielille. Ilvesuhka oli tullut juuri oikeaan aikaan, nyt kellään ei edes kävisi mielessä Tammiturkin kuolema.

Kurkipentu, se taisi olla sen maaennuskauden kissan nimi, lähti partioon ja Opaalitassu jolla oo vielä vähän vapaata aikaa jäljellä istuskeli vain paikallaan. Sitten aika pian Mustikkasielu tuli Opaalitassun viereen jä töksäytti tuosta noin: -Miksi syödä meidän klaanisyntyisten riistaa, olemme sentään itse metsästäneet sen ja sitten joku erakkopentu tulee syömään sitä. Sanat sattuivat mutta Mustikkasielu oli kai jo aika vanha ja sitäpaitsi kissa sanoi asiat suoraan kaunistelematta. Kun Opaalitassu oli hiljaa Mustikkasielu mutisi jotain ja lähti. -Opaalitassu! Tule takaisin pesälle kun olet syönyt! Taivaslilja, Opaalitassu tajusi, ja sitten hän lähti kiireesti koht parantajan pesää. Jo ennestään ahtaaseen pesään oli Taivasliljan lisäksi ahtautunut pari muutakin kissaa. Ainakin varapäällikkö kökötti suuaukon tuntumassa. -Hei Opaalitassu, Varapäällikö jonka nimeä Opaalitassu ei muistanut, tervehti Opaalitassua. -Hei, Opaalitassu mutisi ja pujahti pesään. Ehkä varapäällikön nimi oli joku tuuli päätteinen joten Opaalitassu päätti kutsua tätä Tuuleksi. -Taivaslilja, miksi Tuuli tai siis tuo kolli on täällä? Opaalitassu uteli. -Hänellä on vähän kuumetta, ei mitään vakavampaa, hän nukkuu täällä yhden yön, tarkkailen tilannetta siis, Taivaslilja vastasi, hän ei näyttänyt huolestuneelta mikä vakuutti Opaalitassun. —Okei!, hän maukaisi.


Taivasliljalla oli muita kiireitä joten Opaalitassulla ei ollut tekemistä. Taivaslilja sanoi että Opaalitassu voisi pitää yhden vapaapäivän. Niimpä Opaalitassu suuntasi ulos raikkaaseen ilmaan. Hän suuntasi Vuoristoklaanin ja Puroklaanin väliselle rajalle, siellä ei näet virrannut puroa. Olisihan Purokin ollut ihan mukava, mutta oli aika viileä, ainakin Opaalitassun mielestä. Siellä ei olisi ollut kiva peseytyä, jos se edes olisi sallittua. Kun hän saapui rajalle, toisella puolella hajurajaa istui kissa. Opaalitassu teki nopean päätelmän. Kissa oli naaras, ja oppilas. Opaalitassu istui toiselle puolelle rajaa. -Hei, hän maukui varovasti. Kissa näytti pelästyneeltä. -Kuka sinä olet!? naaraskissa melkein huusi. -Opaalitassu, Taivasliljan oppilas, Opaalitassu vastasi kummissaan. Kai heille oli kerrottu uudesta oppilaasta kokoontumisessa, vaikka eipä tuo kissa luultavasti siellä ollutkaan sillä kerralla. -Ahaa, kissa vaipui mietteisiinsä. -Olet Susa parantajaoppilas, naaras kysyi hetken päästä. -Joo, kuka sinä muuten olet? Opaalitassu vastasi //Noh tuota ehkä se selviää seuraavassa tarinassa xD

-Ai minäkö? kissa kysyi lievästi yllättyneenä. -Kuutamotassu, oppilas lisäsi. -Ai, hei Kuutamotassu! Oletko sinä muuten klaanisyntyinen, siis kun olet Puroklaanissa mutta näytät enemmän kotikisulta tai jotain? Opaalitassu tivasi, hän ei halunnut olla ainut klaanisynnytön. Kuutamotassu mietti hetken. -Jos kotikissa isä, ja entinen kuollut Puroklaanilainen emo lasketaan? Tieto yllätti Opaalitassua. Tuokaan kissa ei oikein tuntenut vanhempiaan. -Ai, hän vastasi vieläkin yllättyneenä. -Minun isäni ja emoni ovat molemmat kuolleet, isä kuoli koska Luuklaanilaiset rankaisivat häntä ja tappoivat pienen kidutuspäivän jälkeen. Ja äiti tapettiin sen päivän jälkeen, hän oli vankina ja näki rangaistuksen, Opaalitassu kuiskasi. Nyt oli Kuutamotassun vuoro olla ällistynyt, mutta hän laantuu helpommin. -Juostaisiinko kilpaa tuolle tammelle tuossa? hän kysyi Opaalitassulta. Opaalitassu oli iloinen uudesta ystävästään ja nyökkäsi. -Okei, kolme, kaksi, yksi, NYT! hän huudahti ja molemmat lähtivät nauraen matkaan.


Puut vilisivät silmissä, kun Opaalitassu pinkoi paikalta jossa hän ja Kuutamotassu tapasivat. Sinne oli noin vain saapunut Puroklaanin rajapartio. Onneksi he eivät olleet nähneet Opaalitassua, koska Kuutamotassu oli ehtinyt varoittaa. Opaalitassu suunnisti nyt kohti leiriä, ilta alkoi näet hämärtää, ja partio olisi voinut muutenkin haistaa tai kuulla Opaalitassun jos hän olisi piilotellut. Ja olihan leirissä tuoresaalista hänelle ja Taivasliljalle. Parantaja voisi opettaa vaikka mistä tunnistaa esimerkiksi Valkoyskän tai kuumeen.


Leiriin päästyään Opaalitassu äkkäsi nopeasti Taivasliljan joka istuskeli parantajan pesän edustalla, selvästi odottaen Opaalitassua tai jotain muuta kissaa. Kuitenkin kun parantaja näki Opaalitassun hän hymyili ja lähti tulemaan Opaalitassua kohti. Opaalitassu hidasti vauhtiaan ettei olisi törmännyt Taivasliljaan. -Tulithan sinä vihdoinkin, Taivaslilja puoliksi moitti, puoliksi nauroi. -Söisitkö kanssani yhdessä? Taivaslilja kysyi sitten Opaalitassulta. Opaalitassu nyökkäsi, mutta kysyi: -Opetatko sitten minulle miten tunnistan erillaisia tauteja? Taivaslilja nauroi taas kun kuuli Opaalitassun kysymyksen. -Tottakai minä opetan, olethan oppilaani, Taivaslilja vastasi, ja lähti hakemaan jonkun saaliin syötäväksi.

Lumisydän tassutti raskain askelin leirin pohjoisosassa sijaitsevaa aukiota päin. Tänään oli ollut Jalotassun ensimmäinen kokonainen oppilaspäivä ja he olivat harjoitelleet reviirillä kulkua sekä erilaisten hajujen tunnistusta. He menisivät vielä illemmalla harjoittelemaan kalastusta, mutta soturi oli antanut oppilaalleen vapaata iltaan asti, sillä hänellä olisi muuta menoa tänään. Lehtisateen saapuminen oli aikaisemmin ollut kollille iloista aikaa, hän oli pitänyt luonnon ruskastumisesta eikä viima ehtinyt vielä pureutua laikukkaan kissan paksun turkin läpi. Mutta viimevuodesta lähtien lehtisade toi mukanaan myös surua ja ikävää. Kultakuiske oli kuollut aikaisempana lehtisateena luuklaanilaisten kynsiin, tämä olisi ensimmäinen vuosipäivä hänen kuolemastaan. Lumisydän työnsi aukiota suojelevat saniaiset syrjään ja hieman hätkähti nähdessään kanelinruskeaturkkisen kissan istuvan aukiolla, Kultakuiskeen haudan edessä. Ruskalehti istui hievahtamatta paikoillaan, ei ehkä niin suorassa kuin voisi istua. Soturitar ei ollut ilmeisesti kuullut kollisoturin tuloa, koska ei ollut edes väräyttänytkään korvaansa saniaisten kahistessa. Laikukas kissa puri hammasta. Hän halusi antaa tädilleen aikaa suremiseen ja yksityisyyteen, muttei harmaalaikkuinen kissa tähän ikuisesti jäisi odottelemaan. Sitäpaitsi, hän ehkä haluaisi seuraa istuessaan aukiolla.
"Hei... Haittaisiko sinua jos tulisin seuraksesi?" Lumisydän rohkaistui ja kysyi surun sävy äänessään. Ruskalehti käänsi päätään ja nyökkäsi, milloin soturin asteli tuon viereen ja huokaisi syvään nähdessään Kultakuiskeen haudan. Hiekkakummun päälle oltiin tuotu kaunis valkea lummekukka ja sen reunoja oltiin kehystetty kultaisilla kivillä.
"Mukava nähdä, että hautaa ollaan pidetty hyvässä kunnossa. Sinun ja Hunajavirran aikaansaannosta?" Kolli kysyi, mihin soturitar vastasi lyhyellä nyökkäyksellä.
"Hunajavirta tästä pääasiassa pitää huolta, minä vain autoin keräämään noita kiviä", Ruskalehti sanoi ja huokaisi syvään. He istuivat hetken hiljaisuudessa, molemmat mielessään jutellen Kultakuiskeelle, toivottaen tuolle hyvää elämää Tähtiklaanin metsästysmailla.
*Toivottavasti sinulla ja isällä on siellä hyvä olla. Meillä on kamala ikävä, mutta me pärjäämme kyllä. Minä sain oppilaankin eilen, Jalotassun kanssa saan tehdä aika paljon töitä, mutta lupaan tehdä hänestä kunniakkaan Puroklaanin soturin, yhden parhaimmista.*
"No, eiköhän palata. Myöhästymme muuten Jänötassun nimitysseremoniasta", Ruskalehti naukui yhtäkkiä nosutessaan jaloilleen. Lumisydän käänsi haikean katseensa tuohon ja nyökkäsi.

"Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämiseen kykenevä Päällikön pesän juureen klaanikokoukseen!" Ututähden ääni kajahti. Ruskalehti ja Lumisydän kiristivät vauhtiaan ja ehtivät juuri ennen kokouksen alkua leiriaukiolle. He jättäytyivät takariviin ja kurotellessaan kaulaansa kollisoturi näki Jänötassun istuvan Varjoturkin ja Puronlaulun välissä eturivissä. Oppilaan kasvoilla oli rauhallinen, mutta ylpeä ilme.
"Olemme kokoontuneet tänä kauniina lehtisateen iltana nimittämään joukkoomme uuden soturin. Jänötassu, astuisitko eteen?" Ututähti mourusi pesänsä päältä ja seurasi katseellaan kuinka Jänötassu asteli puolikaaren eteen.
"Minä, Ututähti, Puroklaanin päällikkö, pyydän esi-isiämme kääntämään katseensä tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa nousta soturiksi. Jänötassu, lupaatko noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania, vaikka henkesi uhalla?"
"Lupaan", Jänötassu naukui itsevarmasti.
"Siinä tapauksessa Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Jänötassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Jänötuli. Tähtiklaani ja Puroklaani kunnioittavat uskollisuuttasi ja rohkeuttasi ja hyväksymme sinut Puroklaanin täydeksi soturiksi!" Ututähti lausui muinaisia nimityssanoja minkä jälkeen loikkasi alas pesänsä päältä koskettaakseen kuonollaan Jänötulen otsaa. Nuori soturi nuolaisi päällikkönsä lapaa, minkä jälkeen aukiolla raikui kollin uusi soturinimi.
"Jänötuli, Jänötuli!

Näin taas ne kumppanikulkukissat, Rähjän ja Lehden siis. He tervehtivät minua lyhyesti ja kysyivät tieto jostain naaraasta jota en edes tiennyt, no he sitten pahoittelivat kysymyksestä ja lähtivät etsimään jotain toista kissaa, tällä kertaa erakkoa tai kotikissaa. En miettinyt tarkemmin vaan vain lähdin jonnekkin klaanireviirille, toiveena hyvää riistaa. Pidin eniten Kuutamoklaanin ja Vuoristoklaanin riistatsta joten suuntasin Kuutamoklaaniin. Olihan se metsän pelottavin klaani jos niin voi sanoa mutta tiesin että ne pieksisivät minut muillakin reviireillä, siellä oli vain nopeammat käytännöt tai jotain. Saalistin nopeasti jonkun eläimen, se oli ehkä hiiri, Kuutamoklaaanin reviiriltä. Olin päättänyt ettei jäisi kiinni , joten minä piilottin itseni ja saaliin ennen kuin aloitin syömisen. Hiiri oli täyttävä mutta olin vielä nälkäinen, joten nappasin oravan. Siinä istuskelin sitten syömässä kun kuulin lehtien rapinaa takanani. Käännyin katsomaan, jo valmiiksi puolustusasennossa, kuka siellä oli, mutten nnöhnyt ketään. Lopulta luovutun ja käännyin syömään mutta riistaani hotki selvästi nälkäinen naaras. -Hei? perjaatteessa tervehdin perjaatteessa kysyin. -Ai, olin vain nälkäinen, olen muuten Summer, naaras tervehti, niinkuin tutisimme jo ennestään. -Mitä teet ruoalleni? kysyin vihaisena siitä ettei minulle jäänyt mitään. -Tuota et syönyt sitä joten ajattelin... Vaiensin hänet raapaisemalla kynsilläni hänen kuonoaan, tästä alkaisi vielä isokin tappelu.



-Anteeksi!Anna anteeksi ihan oikeasti, Summer aneli ku makasin maassa enkä pystynyt liikkumaan, Kuutamoklaanin hyökkäyksen jälkeen. -Ei se mitään, kunhan tuot hämähäkinseittiä, se tyrehdyttää verenvuodon, tiuskaisin oikeasti vihaisena, vaikka se ehkä kuulostikin vitsiltä. Onneksi Summer tajusi ja lähti hakemaan hämähäkinseittiä. Nyt sain olla hetken rauhassa ja miettiä kuka kissa oikein oli. *Missäköhän hän on syntynyt, nko hän aluperin kotikisu, ja mistä nimi on peräisin* Haukottelin ja tajusin olevani väsynyt joten otin pikku torkut.

Kun Summer palasi hänellä oli mukanaan kissa, mutta kissa jäi tosin puron toiselle puolelle. *Ahaa, siis Vuoristoklaanilainen parantaja*, ajattelin mutta samassa tajusin. -Kenelle oikein olet mennyt kertomaan! huusin raivoissani. -Älä huoli, Opaalitassu osaa kyllä parantaa sinut, kunhan vain tulet tänne, löysin hänet metsästä. Älä huoli, kyllä minäkin jotain klaaneista tiedän, Summer vastasi.

//Summerin vois lisää kulkukissoihin eli: Summer: Entisellä kotikisunaaraalla on vaalea kermanvärinen turkki, ja meripihkan väriset silmät. Summer on luonteeltaan melko ujo, mutta hänen näkemisensä saa kissat kummallisesti vihamieliselle tuulelle.

-Kokoontumisen aika! Aaltotähti kuulutti. -Myrskytuuli, Taivaslilja, Opaalitassu, Tuiskuturkki, Tummavarjo, Sorasydän, Purojuova, Kieppumyrsky, Tikkatuuli, Kotkasumu, Pöllönkynsi, Siilitassu, Keltatassu, Sirkkatassu ja Kurkitassu tulkaa mukaani kokoontumiseen, Aaltotähti jatkoi vähän hiljaisemmin, kai sen takia ettei klaanitovereille yleensä huudeta.

Neljän virran tammella oli melko viilää. Opaalitassu hytisi kylmässä kun odotti päälliköiden aloittavan. -Kumpa he jo aloittaisivat, eihän tänne juttelemaan olla tultu, Kurkitassu hytisi Opaalitassun vieressä. Toisella puolella Sirkkatassu pysyi hiljaa. Siilitassu joka oli Sirkkatassun vieressä, ehdotti: -Miksei kaikki muodostettaisi sellaista kasaa, ja sitäpaitsi onhan täällä loppujen lopuksi aika lämmin? Keltatassu joka taas kökötti Siilitassun vieressä mutisi jotain. -Minusta se on ihan hyvä idea, Opaalitassu myöntyi jonka ansiosta oppilaat muodostivat pienen kasan.

-Shh nyt se alkaa, Taivaslilja, joka istui vähän matkan päästä oppilaskasasta, kuiskasi. Ja niin se siten alkoi. -Ututähti, aloita sinä, Aaltotähti nyökkäsi Ututähdelle. Ututähti kiitti ja aloitti.
-Toivumme vieläkin Kuutamoklaanin hyökkäyksestä, Ututähti aloitti puheensa ja vilkaisi sivusilmällä ilkeästi Kuutamoklaanin päällikköön Varistähteen, muttei sillä tavallaa että voisi aloitta tappelun.
-Savitassu ja Tummakajo ovat molemmat kuolleet ja klaani suree heitä syvästi. Olenmenettänyt kaksi uuta henkeä. Iloksemme voimme kuitenkin ilmoittaa että meillä on viisi uutta oppilasta! Lisäksi uusin soturimme on Tammisydän ja Kylmätassu on saanut parantajanimekseen Kylmähämärän, Ututähti kertoi ja sitten hän perääntyi taaksepäin.
-Kuultu jo, Sirkkatassu mutisi. Seuraavaksi esiin astui Sulkatähti.
-Nummiklaani voi hyvin. Kuitenkin olemme menettäneet paljon. Kaislatassu ja Hiiripentu ovat kuolleet, Kaislatassu kuoli Luuklaanin takia, ja Hiiripentu syötyään variksenruokaa. Minä lisäksi menetin kaksi henkeä, mutta sillä ei liene väliä. Meidän parantajaoppilaamme Yötassu on saanut parantajanimekseen Yötuulen. Lisäksi meillä on uusi oppilas, Mantelitassu, Sulkatähti astui taaksepäin, ja Varistähti tuli hänen tilalleen.
-Voimme mitä parhaiten, jos Hämyviiksen sokeutumista ja Tammiturkin onnetonta kuolemaa ei lasketa. Lehtitassu sai parantajanimekseen Lehtikuun ja siirtyi Kuutamoklaanin täysvaltaiseksi parantajaksi Tammiturkin kuoltua. Kuutamoklaanilla on kolme uutta soturia, Kaamosyö, Hämäräaskel ja Salamaviilto nimittäin. Vääräsydän poiki ja Kuutamoklaanilla on kolme uutta vahvaa pentua nimeltään Yöpentu, Sorapentu ja Kaikupentu. Reviirillä saattaa oleskella Ilves, Varistähti lopetti. Viimeisenä esiin astui Aaltotähti.
-Torakkaleuka kaapasi Täpläpennun ja Kultapennun mutta pennut saatiin takaisin hyvinvoivina. Torakkaleuan olinpaikasta meillä ei ole tällä hetkell tietoa. Huurrekukka on kuollut niinkuin moni teistä jo tietääkin, Aaltotähti lopetti kokoontumisen. Uupuneena klaanit lähtivät eri suuntiin, omia pesiään kohti. Opaalitassua ei kauheasti väsyttänyt mutta hän tiesi että hänen täytyi mennä.

//no sainpahan tän tarinan sitte kirjoteltuu valmiiks, parhallaan 12 sivua auki tää mukaa lukie xD

Valkotassu istui tuoresaaliskasan lähellä syöden kalaa. #Kohta on taas kokoontuminen. Toivottavasti pääsen taas mukaan#. Kun hän oli syönyt kalansa kuului Ututähden kutsuhuuto. " Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen". Valkotassu asteli kokoontumispaikalle Pentuetoverinsa Ruohotassun viereen. " Moi" hän sanoi Ruohotassulle. Ruohotassu huiskautti häntäänsä vastaukseksi. " Hyvät Puroklaanin kissat" Ututähti sanoi " tiedätte varmaan varmaan miksi olen kutsunut teidät koolle. Tänä yönä on kokoontuminen Neljänvirran tammella ja olen päättänyt ketkä lähtevät mukaani kokoontumiseen. Kokoontumiseen lähtevät seuraavat kissat: Hiiriturkki, Yöturkki , Kylmähämärä, Hunajavirta, Kaninjalka, Punalehti, Varjoturkki, Puronlaulu, Sädetaivas, Jänötassu, Hiutaletassu ja Valkotassu.# jee pääsen kokoontumiseen# Hän ajatteli. # Harmi, että Ruohotassu ei päässyt mukaan#. " ei huolta minä kerron sitten kaiken mitä kokoontumisessa tapahtui. Hän sanoi Ruhotassulle." Lähdemme auringon laskiessa joten syökää ja levätkää hyvin" Ututähti sanoi. Jänötassu ja Hiutaletassu tulivat hänen luokseen. Valkotassu huomasi, että Hiutaletassu tuli vähän taempana. " Mahtavaa, että päästään kokoontumiseen". Sanoi Jänötassu. " Niin on todella mahtavaa kyllä". Valkotassu huomasi, että hänen sisarensa lähti paikalta. # Eihän hän vain ole vihainen minulle#. " Odottaisitteko hetken" Valkotassu sanoi Jänötassulle ja Hiutaletassulle. Odottamatta vastausta Valkotassu lähti siskonsa perään. " Odota Ruohotassu" hän sanoi. " Ruohotassu kääntyi ympäri silmät leiskuten vihaisesti, mutta Valkotassu huomasi niissä myös jotain muuta ( surua). # Hän ymmärsi, että Ruohotassu oli vihainen#. " Miksi sinä tulit"? Ruohotassu kysyi. " Sinulla oli varmasti kivaa noiden kanssa tuolla kun puhuitte kokoontumisesta jonne minä en pääse". " Minä haluaisin sinut mukaan usko pois". Valkotassu laittoi häntänsä siskonsa lavalle lohdutukseksi. " Kerron sinulle sitten kaiken kun palaamme kokoontumisesta". He astelivat takaisin aukiolle ja siellä kokoontumiseen lähtevät kissat alkoivat tekemään lähtöä. " Tule Valkotassu" hänen mestarinsa Sädetaivas huusi lähtijöiden joukosta". " Tullaan Valkotassu huusi takaisin". " Minun pitää mennä Valkotassu sanoi Ruohotassulle, mutta älä huoli kerron kaiken kun palaan. Valkotassu huiskaisi häntäänsä hyvästiksi ja oli vähällä törmätä Puroklaanin varapäällikköön Hiiriturkkiin. " anteeksi" Valkotassu sanoi". " Ei se mitään´". Ututähdellä on sinulle asiaa" Hiiriturkki sanoi". Okei. Menenkö Ututähden pesälle"? Valkotassu kysyi." Kyllä". Vastasi Hiiriturkki. Kun valkotassu oli Ututähden pesän suulla hän ilmoitti olevansa paikalla. " Sisään" Ututähti sanoi. Hän tarkkaili Valkotassua katseellaan ja sanoi " tiedän, että haluaisit Ruohotassun mukaan kokoontumiseen, mutta tällä kertaa se ei sovi ". " Okei" sanoi Valkotassu." Menisitkö takaisin klaanitovereidesi luokse niin lähdetään sitten". Valkotassu tassutti klaanitoverien luokse itsekseen mietiskellen. # Kuka ihmeessä oli kuullut hänen ja Ruohotassun keskustelun#? Hän pohti sitä kun Ututähti tuli alas ja johdatti joukon uloskäyntiä kohti. "Tule Valkotassu" Sädetaivas huusi peräänsä Valkotassulle. " Joo tullaan" sanoi valkotassu. Kun he pääsivät Neljänvirran tammelle ja Valkotassu erotti sieltä Nummiklaanin ja Vuoristoklaanin hajut. " Missä Kuutamoklaani on"? Kysyi Jänötassu tullessaan Valkotassun viereen. " En tiedä Valkotassu vastasi Jänötassulle. Valkotassu näki klaanipäälliköiden paikalla Nummiklaanin Sulkatähden ja Vuoristoklaanin Aaltotähden. " Tuolta Kuutamoklaani tulee Valkotassu huusi paikaltaan Jänötassun ja Hiutaletassun välistä. Kaikki päälliköt kääntyivät katsomaan Valkotassun käpälän osittamaan suuntaan. Siellä olivatkin kuutamoklaanin jäsenet päällikkönsä Sulkatähden kanssa. Aaltotähti ilmoitti kokoontumisen alkaneeksi. " Aloita sinä Ututähti" Aaltotähti sanoi. Ututähti nyökkäsi kiitokseksi ja astui eteen ja hän aloitti puhumaan. " Kuutamoklaani hyökkäsi. Toivumme vieläkin taistelusta Menetin siinä yhden hengistäni" sanoi Ututähti." Savutassu menehtyi taistelussa ja tummakajo menehtyi taistelussa saamiensa haavojen uudelleenavautumiseen." Ututähti jatkoi. " Kuutamoklaani oppilas Kaamostassu tunkeutui Puroklaanin reviirille jahdatessaan jänistä, mutta rajapartio oli samassa paikassa ja sai hänet kiinni. Puroklaanin reviirille on tunkeutunut erakko niin menetin yhden hengistäni. Reviiriltämme on löydetty myös mädäntyneitä harakoita, mutta niiden ilmestymistä ei olla saatu selville. Puroklaanin parantajaoppilas Kylmätassu sai parantaja nimekseen kylmähämärän. kaikki huusivat kylmähämärä! Kylmähämärä! Tammisydän on Puroklaanin uusin soturi. Tammisydän! Tammisydän! kaikki huusivat". # Valkotassu huomasi, että Kuutamoklaanin kissat olivat ihan hiljaa. Miksi he eivät hurraa? No täytyy muistaa se sitten jos he kertovat nimityksistä#. Kastetassu, Kuutamotassu, Kaislatassu, Jalotassu ja Valkotassu ovat Puroklaanin tuoreimpia oppilaita heidän mestarinsa ovat Varjoturkki, Ututähti, Kaninjalka, Lumisydän ja Sädetaivas. Kastetassu! Kuutamotassu! Kaislatassu! Jalotassu! Valkotassu! Valkotassu painoi päänsä hämmentyneenä.# Hurrasivatko muut tosiaan hänelle#. Nyt Sulkatähti astui eteen Ututähden paikalle odottamaan, että hurraukset loppuisivat. " Nummiklaanin parantajaoppilas Yötassu sai parantaja nimekseen Yötuulen. Yötuuli! kaikki huusivat. Erakko Manteli liittyi Nummiklaaniin ja hänet tunnetaan nykyään Mantelitassuna. Mantelitassu! kaikki huusivat. Hänen mestarinaan toimin minä" Sulkatähti jatkoi." Lehtitassu joutui vangiksi Luuklaaniin, Nummiklaanin partion häätäessä Luuklaanin metsästyspartion ulos reviiriltään. Hänet saatiin pelastettua, mutta Kaislatassu menetti henkensä ja minä kaksi elämää. Naakkapentu sai myrkytyksen pilaantuneesta jäniksestä, mutta toipui. Hiiripentu ei kuitenkaan ollut yhtä onnekas vaan menehtyi variksenruokaa syötyään". Sulkatähti astui taaksepäin ja antoi tilaa Kuutamoklaanin päällikölle Varistähdelle." Entinen erakko nimeltään Laatikko on koeajalla Kuutamoklaanissa. Hämyviiksi sokeutui tuntemattoman hyökkääjän toimesta. Tammiturkki kuoli pudotessaan rotkoon, tapahtumaa pidetään vahinkona. Reviiriltä löydetty merkkejä ilveksen olemassaolosta, millä saattaa olla yhteys Hämyviiksen tapaturmaan. Kuutamoklaanin parantajaoppilas Lehtitassu sai parantajanimekseen Lehtikuun ja siirtyi Kuutamoklaanin viralliseksi parantajaksi mestarinsa kuoltua. Kaamosyö, Hämäräaskel ja Sammalviilto ovat Kuutamoklaanin tuoreimpia sotureita. Kaikki klaanit huusivat Kaamosyö! Hämäräaskel! Sammalviilto! Vääräsydämmen pentue syntyi ja klaanin nuorimpia jäseniä ovat Yöpentu, Sorapentu ja Kaikupentu. Yöpentu! Sorapentu! Kaikupentu! kaikki huusivat. Viimeseinä astui eteen Aaltotähti. " Vuoristoklaanissa kaksi pentua Täpläpentu ja Kultapentu joutuivat kidnappauksen uhreiksi jonka suoritti heidän isänsä luopio Torakkaleuka. Pennut saatiin takaisin turvallisesti, mutta Torakkaleuan olin paikasta ei ole tällä hetkellä tietoa. Vuoristoklaanin parantaja Huurrekukka kuoli pudotessaan vuoristopolulta ja hukkuessaan alla pauhaavaan solaan, Kuolotähden takia. Loskaliito, Paarmahehku ja Unikkokukka ovat Vuoristoklaanin nuorimpia sotureita. Loskaliito! Paarmahehku! Unikkokukka! Kaikki huusivat". Kokoontuminen on päättynyt Sulkatähti huudahti. Valkotassu oli todella väsynyt kokoontuminen oli kestänyt aika kauan ja hänen käpäliään särki. Valkotassu juoksi klaanitovereidensa kanssa takaisin leiriin. # Minä kerron Ruohotassulle kaiken huomenna aamulla# Hän päätti. Valkotassu käpertyi oppilaiden pesään Ruohotassun ja Jänötassun väliin ja nukahti.

Leijonakynsi ruokaili Leopardilaikun kanssa aikaisin aamusta, Hiiripennun valvojaisten jälkeen leiriaukealla. Pentu oltiin haudattu ja hautaajien käydessä nukkumaan, oli kollikaksikko herännyt ja mennyt nauttimaan leiriaukion yksityisyydestä muiden nukkuessa. Kokeneempi soturi lipoi huuliaan saadessaan syötyä yön yli viilentyneen harakkansa, mutta nuorempi soturi vain nyppi sitkeää lihaskudosta päästäisestään, tuskin edes syöden paloja.
"Jos et viitsi edes niellä ruokaasi niin jätä se suosiolla jollekin sellaiselle joka ruokaa tarvitsee", Leopardilaikku murisi siirtäessään harakan puhtaaksi kaluttuja luita leirin laidalle. Leijonakynsi urahti ja pudotti päästäisen kynsistään. Hän ei pystynyt syömään eilisen tapahtumien jälkeen. Kokeneempaa soturia tuskin kiinnostaisi kuulla nuoremman ongelmista, mutta toisaalta laikukkaalta kollilta saattaisi saada hyvän vinkin asioiden ratkaisemiseksi.
"Kerro minulle mitä minä teen", kermanvaalea kolli sanoi ja vilkaisi nopeasti Leopardilaikkua. Tuon kummastuneen ilmeen seurauksena vihersilmä selitti kokeneemmalle soturille kaiken Usvakarvasta ja tuon ennustuksesta, sekä Kaarnasydämestä ja tuon kohtalosta.
"Ihmettelinkin missä sinä olit oikein koko eilispäivän luurannut. Usvakarvan höpinät tavoittivat minunkin korvani", Leopardilaikku kertoi ja väräytti korvaansa.
"Usvakarva on saatava hiljaiseksi. sulkatähti alkaa olemaan jo niin vanha, että kohta varmaan uskoo sen klaaninvanhimman sepitykset minusta", Leijonakynsi sähähti äkäisesti.
"Mutta mitä haluat minun tekevän asialle? Hankkiutuvan eroon klaaninvanhimmasta sinun puolestasi? Peittelevän sinun jäkiäsi hänen taposta?" Leopardilaikku kysyi häntäänsä heilauttaen. Nuori soturi oli hetken hiljaa eikä saanut mielestään Kaarnasydämen tappoa. Kyllä. Usvakarvan tappaminen olisi ainoa mahdollisuus tässä tilanteessa, jos Leijonakynsi haluaisi vielä pitää paikkansa Nummiklaanissa.
"Kunhan vain saat hänet ulos klaaninvanhimpien pesästä reviirin eteläpuolelle."

Leijonakynsi odotti korkean kivikeon yllä Usvakarvan saapumista nummeille. Leopardilaikku oli suostunut apuun, mutta nuorempi soturi jäisi tuolle velkaa. Kunhan klaaninvanhin vain saapuisi tälle reviirikaistaleelle, niin vihersilmä saisi päätettyä tuon päivät ja vielä peiteltyä tekonsa viereisessä joessa. Aurinko ei ollut vielä kerennyt nousta huippuunsa, kun takkuturkkinen naaras hitain askelin teki tietään jokea kohti. Siniturkin askel oli raskas ja tuolla ilmeisesti oli jano ulkona roikkuvasta kielestä päätellen. Leijonakynsi pudottautui kivikasan päältä ja vaanivin askelin kulki Usvakarvan taakse.
"Jättikö uusi liittolaisesi sinut?" Klaaninvanhin yhtäkkiä kysyi ja kääntyi katsomaan takanaan vaanivaa nuorta soturia. Kolli hämmentyi siitä, että naaras oli haistanut hänet ja hetkeä myöhemmin tajusi ettei ollut tarkistanut tuulen suuntaa. Leijonakynsi nousi suorille jaloilleen ja katsoi vihan pilke silmäkulmassa Usvakarvaa silmiin. Tämän katseesta paistoi sietämätön suru ja pettymys, mutta myös pelko.
"Mi-mikä liittolainen?" Nuori soturi kysyi muristen.
"Kyllä sinä tiedät. No se Leopardilaikku! Punotteko juonta minun murhaamisekseni?" Klaaninvanhin vastasi ihmeissään. Leijonakynsi katsoi murhaavasti Usvakarvaa, noinkin vanhaksi tuo naaras oli yllättävän älykäs.
"Si-siis luuletko, lu-luuletko todella..", siniharmaaturkkinen kissa kangisteli, muttei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun.
"Sinun aikasi loppui nyt!" Leijonakynsi karjaisi ja ponnisti takajaloistaan kaiken voiman loikkaan kohti klaaninvanhinta. Tuo ulvaisi tuskasta tuntiessaan nuoren soturin tarraavan hampaillaan hänen kurkkuunsa. Kolli puri yhä lujempaa ja lujempaa. Lopulta Usvakarva lopetti rimpuilemisen ja valahti rennoksi kermanvaalean kissan jalkoihin. Maukas lämpimän veren maku tulvahti vihersilmän suuhun.
*Kannattiko levittää perättömiä huhuja minusta...* Leijonakynsi ajatteli, tuntematta tippaakaan syyllisyyden tunnetta rikottuaan soturilakia, tappamalla klaaninvanhimman sekä oman klaanitoverinsa. Nuori soturi päästi hampaansa irti ruhosta ja nuolaisi huuliaan voitonriemuisena. Hän katsoi inhoten Usvakarvan ruumista, minkä jälkeen työnsi ruumiin jokeen, pesten tassunsa ja nurmialueen verestä, peittäen näin myös mahdolliset hajujäljet. Leijonakynsi kääntyi kohti pohjoista ja lähti talsimaan kohti Nummiklaanin leiriä.

Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä puhujankivelle klaanikokoukseen. Hiutalepentu hyppeli innoissaan. " Tänään on se päivä hän huuteli innoissaan. Älä käyttäydy kuin pentu" Hän kuuli hänen siskonsa äänen, mutta hän ei välittänyt siitä vaan jatkoi hyppelyä. Yhtäkkiä hän oli vähällä törmätä vuoristoklaanin parantajaoppilaaseen Opaalitassuun. " A-anteeksi" hän sopersi. Ei se mitään tiedän kyllä, että olet innoissasi , mutta menehän siitä klaanitovereiden luokse." Sanoi Opaalitassu. Tänään on päivä josta pidän ja uskon, että eräs pentukin on odottanut tätä päivää innolla. Hiutalepentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä aina siihen päivään jona saat soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Hiutaletassu. Mestariksesi tulee Kaunokirjo. Kaunokirjo olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi hyväsydämminen ja uskollinen ja oletan sinun opettavan kaiken mitä tiedät tälle oppilaalle." Hiutaletassu ja Kaunokirjo koskettivat toistensa kuonoja ja kaikki klaanissa alkoivat huutaa Hiutaletassun oppilasnimeä. " HIUTALETASSU! HIUTALETASSU!" Mitä nyt tehdään". Hiutaletassu hyppeli innoissaan Kaunokirjon ympärillä. Kaunokirjo vastasi viikset hiukan väristen. " Sinä saat ihan ensimmäiseksi siivota pentutarhan". Hiutaletassu katsoi häneen suu hämmästyksestä auki. " Se oli vitsi. Sinun ei tarvitse ainakaan vielä hoitaa sitä tule niin mennään rajapartioon"

//Rajapartion tapahtumat selviää seuraavassa tarinassa//