“Sano vielä sanakin-”
“ME annamme sinulle kaksi vaihtoehtoa; Lähde ilman sen suurempia vammoja pois reviiriltämme tai taistele meitä kaikkia neljää vastaan”, Mustakynsi keskeytti vaalean kissan lauseen samalla, kun naaraan häntä huiski terävästi puolelta toiselle. Katselin minua vain kuun tai pari nuorempaa kissaa ja hymähdin tyytymättömänä. Pidin kyllä siitä, että Mustakynsi antoi todella tarkat vaihtoehdot eikä antanut tuon kauhean näköisen kissan määräillä itseään, mutta silti olisin ihan mielelläni vielä muutaman kerran voinut upottaa kynteni sen ihoon ja raadella naaraan kahta kauheampaan kuntoon kuin tuo jo valmiiksi olikaan. Päästin tuhahduksen pakenemaan hiljaiseni hampaideni välistä saaden samalla Leijonatassun katseen kääntymään minuun hetkeksi. Kollioppilas katseli minua kulmat hieman kurtullaan, mutta nopeasti pystyi huomaamaan, etten ollut tällä hetkellä mikään tyytyväisin kissa maan päällä. Hän vaihtoi painoa tassulta toiselleen samalla, kun keskitti katseensa Mustakynteen ja tunkeilijaan, mutta silti pystyin helposti sanomaan kollin tarkkailevan minua ja reaktioitani. Luopio nakkeli niskojaan selvästi ärsyyntyneenä, mutta yritti vaihtaa ilmettään kasvoillaan normaaliksi eikä enää näyttää pienintäkään elettä vihastumisestaan.
“Minä tiedän että Varistähteä tai Kuutamoklaania ei kiinnosta vaivaisen kotikisun henki. Ja minä tiedän varmasti, että tarkkasilmäinen kissa kuin sinä ja nämä seuralaisesi tiedätte, että lähtisin heti hänet saatuani, enkä näyttäytyisi reviirillänne enää”, luopionaaras selitti kääntäen katseensa minuun kuin hakien minusta jonkin sortin apua. Katsoin naarasta myrskyävillä silmilläni vihaisena. Minä en todellakaan olisi se kissa, jolta noin vain saisi apua -ei varsinkaan tällaisissa tilanteissa.
“En ole varma muistatko, mutta soturilain mukaan päällikön sana on laki. Ja meidän päällikkömme käski meitä häätämään sinut pois reviiriltämme”, murisin naaraalle tuijottaen häntä polttavasti suoraan silmiin, joka sai hänet hieman hätkähtämään. Luopion katse siirtyi takaisin Mustakynteen.
“Mitä Varistähti tekee muka kotikissalla? Kuutamoklaanihan on täynnä typeryksiä jotka välttelevät sekaverisyyttä kuin ruttoa ja halveksivat kotikisuja minkä kerkeävät”, naaras sihahti hampaidensa välistä ja katsoessaan Mustakynttä, musta kuutamoklaanilainen kohautti olkapäitään.
“Se ei kuulu sinulle. Nyt, ole hyvä ja nouse jaloillesi, me saatamme sinut rajalle”, oli viimeinen asia, minkä Mustakynsi luopiolle sanoi samalla, kun päällään nyökkäsi luopion tulosuuntaa. Luopio katsoi vihaisena Mustakynttä ja oli sanomaisillaan jotain naaraalle vastaan, mutta tein sen hänelle mahdottomaksi astuessani naaraan viereen ja loin häneen pistävän katseen.
“Onko sinulla jotain vikaa korvissasi vai oletko vain kuuro? Mustakynsi juuri käski sinun nousta ylös”, murahdin hänelle saaden arpisen naaraan katseen kääntymään uudemman kerran minuun. Hän katsoi minua haastavasti, mutta vilkaistessaan kahta oppilasta mukanamme ja meitä vielä kerran vielä, hän nousi jaloilleen ja jotain hampaidensa välistä sihisten lähti kohti tulosuuntaansa. Hymähdin närkästyneenä, kun lähdin häntääni huiskauttaen kulkemaan naaraan perään ja kirin aivan hänen vierelleen. Myös Mustakynsi teki tiensä naaraan toiselle puolelle samalla, kun oppilaamme kipittävät meidän peräämme ja ihan mielellään jäivät taaemmas takaakseen sen, ettei luopio voisi noin ympäri ja lähtisi jatkamaan kotikisun etsimistä.
Lähdimme kulkemaan ripeää tahtia kohti naaraan tulosuuntaa kohden samalla, kun aina välillä vilkaisin tuota sivusilmällä vain huomatakseni kuinka rauhallinen naaraasta oli tullut, kuin tuo ei koskaan olisi ollutkaan vihainen tai joutunut yllätyshyökkäyksemme kohteeksi. Vain veriset kohdat naaraan turkilla kielivät siitä, että me koskaan olimme edes upottaneet kynsiämme naaraaseen ja voittaneet hänet. Mustakynsi näytti sen sijaan todella ärtyneeltä, vaikka yrittikin peittää sen rauhallisen ilmeen alle. Tiesin varmaksi, että häntä ärsytti yhtälailla antaa naaraan noin vain mennä tai sitten hänestä olisi ollut vain hyvä, jos naaras olisi saanut haluamansa -sen kotikisun. Ei Kuutamoklaanilla ollut edes minkäänlaista syytä ottaa sitä ylilihavaa kaksijaloissa pörräävää palleroa suojiimme ja meidän tuoresaaliskasamme vain tyhjentyisi kahta nopeammin, kun se söi kaikki metsästämämme saaliit. Minusta olisi ollut vain ihan hyvä, jos se kotikisu oltaisiin jätetty metsään ilman apuamme, antaa tuon hullun näköisen kissan hoidella sen ja sitten elää rauhassa. Luopio oli itsekin sanonut, että olisi lähtenyt heti reviiriltämme, kun olisi saanut hoideltua kotikisun hengiltä. Ja miksi edes luopio halusi tappaa sen kotikisun? Oliko se kotikisu mahdollisesti uhka? Entä, jos se kotikisu olisikin jonkinlainen massamurhaaja -vaikkei siltä näyttänyt sitten hiirenviiksen vertaa- ja päätyisi vaikka tappamaan kuutamoklaaniaisia? Pörhistin turkkiani puistatuksesta. Käännyin katsomaan luopiota, joka hieman hankalan oloisesti nosteli tassujaan hieman puuskuttaen. Naarashan oli ennen ollut puroklaanilainen, joten hän ei varmastikaan ollut tottunut kulkemaan niin runsaan aluskasvillisuuden seassa kuin me kuutamoklaanilaiset olimme oppineet ihan pienestä pitäen.
“Se kissa, se kotikisu”, aloitin hieman epävarmasti, mutta yritin peittää sen kaiken välinpitämättömän äänen alle. Luopion katse kääntyi minuun.
“Miksi sinä etsit häntä? Onko se kotikisu tehnyt jotain, mikä aiheuttaisi pahaa muille?” jatkoin toista kulmakarvaani nostaen. Tunsin Mustakynnen kyseenalaistavan katseen itsessäni, mutten kääntynyt katsomaan häntä vaan tuijotin sen sijaan luopioita.
“Kyllä, hän on vaarallinen. Teinä olisin vain antanut minun hoidella sen kirppukasan, jonka jälkeen teille ei olisi jäänyt harmia”, naaras sihahti hampaidensa välistä samalla, kun tuon silmät välkähtelivät.
“Hiljaa. Sinun ei tarvitse huolehtia, me kyllä hoidamme hänet omalla tavallamme”, Mustakynnen ääni keskeytti puheemme ja sai luopion mulkaisemaan tuota pahasti. Vilkaisin Mustakynttä hymähtäen. Hän oli oikeassa, me kyllä hoitelisimme hänet omalla tavallamme ja Varistähdellä varmasti olikin jo suunnitelma sen kotikisun varalle. Kuitenkin, minusta olisi ollut ihan hyvä tietää jotain siitä kotikisusta joltakulta, joka ei ollut ystävä ja varmasti tietäisi enemmän. Se kotikisuhan näytti todella viattomalta, mutta ei siitä koskaan tiennyt. Monet osasivat olla niin kaksinaamaisia eikä ollut vaikeaa valehdella.
Saavuimme jonkin ajan päästä reviirimme rajalle, jossa pysähdyimme paikoillemme ja annoimme naaraan jatkaa matkaansa reviiriltämme. Kuitenkin parin askeleen jälkeen hän kääntyi vielä suuntaamme ja hymyili vinosti.
“Teidän hiirenaivojen olisi vain pitänyt antaa minun hoidella se kotiksu. Ette edes tiedä kuinka paljon harmia hänestä teille ja teidän klaanillenne on”, naaras sihisi saaden Leijonatassun lähes hyökkäämään tuon kimppuun, mutta kerkesin pysäyttämään mustaturkkisen kollioppilaan asettamalla nopeasti häntäni tuon eteen. Oppilaan kyseenalaistava, leiskuva katse nousi minuun vihaisena.
“Anna olla, ei ole meidän tehtävämme tappaa häntä”, kerroin oppilaalle ja kohdistin katseeni takaisin suoraan luopion silmiin,
“Mutta jos päällikkömme määrää meidät tappamaan hänet, silloin me ilomielin teemme sen.”
Leijonatassu murahtaen astui askeleen taaksepäin antaen olla. Vilkaisin oppilastani kulmieni alta, vilkaisin vielä luopioita kerran, jonka jälkeen käännyin ympäri lähtien kohti leiriä. Minä tappaisin kyllä hänet ja sen kotikisun ihan mielelläni, jos niin vain Varistähti käskisi tehdä. En epäröisi silmänräpäystäkään.

//Mustakynnellä voipi jatkaa, jos vaan haluaa xd

Oli kulunut jonkin aikaa Pöllöpennun ”pöllö-valeesta”,Kuten Kultapentu sanoo,Ja olimme vieläkin hiukan tympääntyneitä.Nykyään aina kun puhuimme Pöllöpennun kanssa,Varoimme sanojamme,Ettei hän keksisi lisää”Pöllö-valeita.”
Olin tylsistynyt ja pureskelin laihaa hiirtä,Joka ei maistunut kovin miltään.Kultapentu istuu vieressäni ja syö pientä myyrää,Ja olemme täysin hiljaa,Vaikka Pöllöpentu ei ole edes täällä.
”Tylsää..”Kultapentu mutisee.
”Sama ongelma..”,Mutisen ja nielaisee hiiren loput laiskasti.
”Mitä tekisimme?”Kultapentu kysyi ja katsoi minua.
Mietin kuumeisesti jonkun aikaa mutta saan mestari-idean.”Käydään kävelyllä!”Kuiskasin.
”Ai leirin ympäri?” Kultapentu kysyi tylsistyneenä.
”Ei vaan leirin ulkopuolella!”,Naukaisen kun olen varmistunut ettei kukaan kuule.
”Milloin?” Kultapentu kysyi.
”Vaikka nyt kun kaikki ovat enemmän keskittyneet juttelemiseen.”Sihahdin ja osoitin muita kissoja jotka puhuivat syödessään ystäviensä kanssa.
”Okei...”Kultapentu sanoi epävarmasti.
Katsoin että kaikki olivat tarpeeksi kiinnostuneita omista tekemisistään ja eikä kukaan ollut vahdissa,Niin hiivimme salamannopeasti ulos leiristä.
Juuri kun olen leirin sisäänkäynnillä,Huurrekukka vilkaisee meitä mutta jatkaa syömistään.Menemme ulos hiljaa ja juoksemme jollekin polulle.
”Mitä jos ylitämme rajan?”Kultapentu kysyy.
”Emme ylitä,Ensinnäkin.Tiedän klaanimme tunnushajun.”Naukaisin itsevarmasti.
Siskoni nyökkää epävarmasti mutta katsoo taakseen taituroidessamme polulla.
”Entä jos Pöllöpentu näki meidät?”,Sisko pentu kysyy.
”Ei nähnyt,Näin kun hän puhui kiihkeästi Piikkitassun kanssa,Raukka varmaan yritti saada oppilaan rakastumaan itseensä.” Nauroin.
”Ai orjaksi?” Kultatassu piikitteli kun kuljimme aina vain kapenevaa polkua pitkin vuoristoa.”Onpa täällä kaunista...”Kultatassu huokaisi kun istuuduimme keskelle erästä solaa.
”Totta...” Sanoin ja nojauduin siskooni,Hän tuoksui hiukan pentutarhalle ja vuoristolle.
Siinä istuskellessamme katson solaa jossa kasvaa pari pientä vihreää kasvia.
”Ovatko nuo yrttejä?” Kysyn ja osoitan solassa olevia kasveja siskolleni,Joka kävi eilen parantajan pesässä saatuaan piikin polkuanturaan.
”Ehkä..Pitäisi käydä katsomassa...”Kultapentu sanoi.
”Käydäänkö katsomassa?”Kysyn ja osoitan hännälläni kohtaa,Joka on kuin polku alas solaan.
”Vaikka” Kultapentu myöntyy.
Alamme kapuamaan polkua,joka onkin aika vaikea ja kerran Kultapentu oli melkein tippua alas eräässä oikein vaikeassa kohdassa.
Onneksi lopulta pääsemme alas ja huohotamme.”Vihdoin..”
Huokaisin ja kipitin ensimmäisen kasvin luo Kuktapentu perässä.
”Onko tämä yrtti?” Kysyn ja osoitan kukkaa,Jonka nimeä en tiedä.
”Se on unikko..Kai..Sen siemenistä tehdään kai unilääkettä.”Kultapentu sanoi tutkittuaan kasvia jonkun aikaa.
”Sinustahan voisi tulla vaikka parantaja!” Naukaisin.
”Mutta kun Huurrekukalla on Taivaslilja!”Kultapentu intti.
”Noh..Taivasliljalla on ainakin valmiina oppilas,Jonka ottaa!”
Kehräsin iloisesti.
”Olen vähintään soturi silloin,Kun Taivasliljasta tulee parantaja kokonaan ja voi ottaa oppilaan.”Kultapentu väitti.
”Mistä sinä sen tiedät?”Väitin mutta lopetin keskustelun.
Keräilimme samannäköisiä kasveja siihen asti,Että alkoi tulla ilta.
”Meidän pitää lähteä..”Kultapentu mutisi suu täynnä unikkoja.
”Joo..” sanoin,Olin pettynyt etten ollut saanut yhtään saalista koko aikana.#No..Kyllä minä vielä joskus saan!# Lohduttauduin ja aloimme tekemään lähtöä.Molemmat ottivat puolet kasveista ja lähdimme kohti polkua,Joka vie ylös.Juuri kun olemme astumassa polulle,Takanamme möreä ääni murisee.”Hei...”.
Katsomme säikähtäneinä taaksemme,Ja näämme suuren ruskean kollin,Jolla on samanlaiset silmät kuin siskollani.
”Kuka olet?!!”Huusin peloissani.
”Isänne..” Kissa sanoo ja lyö suurella käpälillään meidät tajuttomiksi.


//Ärsyttää kun huomen on kouluu :((

Heräsin pesässäni,Oloni oli levoton enkä edes yrittänyt nukkua,En varmaankaan saisi vaikka yrittäisin.”Varmaan kävely auttaisi..”Ajattelin ääneen ja nousin pesästäni.
Ulkona oli tähtikirkas yö ja riista varmaan liikkeellä.
Tunsin pienen tuulenvireen turkissani kun astelin pesäni lähistöllä ja venyttelin.
Yhtäkkiä kuulin askelia,Useiden kissojen askelia...
Kymmenien kissojen askelia.
#Mitä?! Mitä tapahtuu??”# Ajattelen mielessäni kun äänet voimistuvat.Piiloudun pusikkoon ja näen läheisellä polulla kulkevan kymmenittäin kissoja.Kissat näyttivät suuntaavan johonkin tiettyyn paikkaan.
”Minua jännittää.” Vaaleanharmaa naaras jolla on mustia raitoja naukuu hieman epäröiden.
”Älä huoli,Aurinkotassu.Kyllä se hyvin menee!” Isokokoinen tummanharmaa kolli naukuu lohdullisesti.
”Mitä jos Puroklaanin kanssa tulee taas taistelu?” Aurinkotassu kysyi.
”no me voitamme tietenkin!”Valkoinen naaras sanoo,Jolla on mustia ja tummanoransseja läiskiä kehossaan.
”Niin tietenkin voitamme!”Tummanharmaa kissa sanoi itsevarmasti.
Aurinkotassu nyökkää ja he jatkavat matkaa.
Seuraan hiljaa klaania pusikoista.#Onneksi täällä on näin piiloja..#Huokaisen mielessäni.#Mihin kissat ovat menossa?#Mietin kun kissat etenevät hyvää tahtia.
Pian olemmekin suurella tammella,Jossa joukkoa odottaa kymmeniä muita kissoja,Jotkut olivat hoikkia,Jotkut pörheitä,Jotkut taas olivat vanhoja ja arpisia.
”Kuutamoklaanilaiset,Järjestäytykää!” Jononedessä oleva komea savunharmaa kolli huutaa.
Pian kaikki joukot tai mitkäliet,olivat jakautuneet omiin joukkoihinsa,Kuutamo
Klaanilaiset lukien.Sitten jonon edessä olevat kissat menivät paikoilleen,Heitä näytti olevan neljä.Se savunharmaa,Yksi hopeanharmaa naaras,Yksi suuri luonnonvalkea naaras,Sekä pikimusta kolli jolla oli hyvin pitkä häntä.Kissat puhuivat toisilleen ja osat laumoista sekoittuivat joksikin aikaa,Mutta palasivat paikoilleen kuullessaan jonkun rykäisevän.
”Tervetuloa!”Pikimusta herra naukaisi kuuluvasti.
Kissat supisivat jotakin mutta hiljentyivät pian.
”Kuka tällä kertaa aloittaisi ensimmäisenä?” Musta kissa kysyi.
”Vaikka sinä,Aaltotähti.”
Luonnonvalkea naaras sanoi.
”Hyvä on.” Aaltotähti sanoo ja aloittaa.”Suremme vieläkin oppilaamme Ruusutassun kuolemaa,Ja reviirillämme on huomattu erään Luopion hajua.”
”Kenen?”Joku Kuutamoklaanilainen kysyy.
”Epäilen että Taistovaaran.” Aaltotähti sanoo.
Kissat mutisevat jotakin mutta hiljentyvät Savunharmaan kollin alkaessa puhumaan.
”Kiitos,Aaltotähti.Saisinko nyt minä?” Aaltotähti nyökkää savunharmaalle kollille ja istuuntuu mukavasti.
”Selvisimme vammoitta Puroklaanin kanssa tehdystä taistelusta,Menetin itse vain yhden hengen.”Savunharmaa kolli aloitti mutta Sitten alkoi näyttääkseen Puroklaanin ja Kuutamoklaanin pienoinen ärinä,Joka kesti onneksi vain hetken.
”Saimme myös häädettyä erään erakon joka jahtasi kotikisun reviiriltämme ja otimme kantavan kotikisun hoitoomme.”Savunharmaa kolli jatkoi ja asetteli tassujaan.
Sitten jotkut alkoivat suhisemaan.
”Kotikisuja Kuutamoklaanissa?”
Kolli ei välittänyt kuiskuttelusta vaan jatkoi.
”Saimme myös Luuklaanilta otettua vangiksi kolme pentua,Joilla kiristimme jättämään meidät rauhaan.”
Tästä Kuutamoklaanilaiset näyttivät olevan ylpeitä ja röyhistivät rintansa.
”Kuinka saitte siltä murhaajajoukolta kolme pentua?”Luonnonvalkoinen naaras kysyi.
”He olivat eksyneet.”Savunharmaa kolli sanoi ja nyökkäsi Hopeanharmaan naaraan suuntaan.
”Sulkatähti.”Kolli sanoi ja antoi puheenvuoron.
”Kiitos.”Naaras sanoi ja aloitti.
”Olemme suunnitelleet Kuutamokukan kanssa,Että hukutamme ketut Nummiklaanin ja Puroklaanin rajalla olevan joen syvimpään kohtaan,Koska ketut ovat jälleen riehuneet kerran reviirillämme.Tällä kertaa kukaan ei onneksi vakavasti loukkaantunut,Vaan selvisimme vähällä.” Tämän jälkeen Nummiklaanilaiset,Jotka olivat hyvin hoikkia ja siroja.Kehuivat Kuutamokukkaa.
Sitten Sulkatähti jatkoi.
”Meillä on myös suru-uutinen:Kuolontähti tappoi erään soturittaremme,Taivashallan.
Nummiklaanin reviirillä.” Tämän jälkeen Nummiklaanilaiset puhuivat haikeasti.”Hän oli jalo soturi.” Oli varmaan yleisin hokema,Jonka kuulin.
Juuri kun Sulkatähti oli antamassa vuoroa luonnonvalkealle naaraalle,Astuin kiihdyksissäni rodun päälle kuuluvasti.
Koko suuri kissajoukko kääntyy minun puskaan kohti ja Aaltotähti naukuu.”Tule esiin,Olemme huomanneet sinut.” Astun esiin varovasti ja yritän esittää itsevarmaa. #Miten minun käy?#.

//Joku jatkaa :33

Oranssiturkkinen veljeni pyöritteli ärsyyntyen silmiään.
-Sanoinhan jo, että en yksinkertaisesti voi kertoa! Aurinkotassu sammalsi, marssien tomerasti pois, häntäänsä ylidramaattisesti heilauttaen.
Olin kuulevani vielä oranssin kollin urahtavan itsekseen ennen kuin tämän maata järisyttävät askeleet vaipuivat kuulumattomiin, niiskautin ylimielisesti nenääni veljeni loittonevalle selälle, minusta kolli olisi voinut paljastaa loputkin asiasta, eikä pimittää minulta, omalta sisareltaan kaikkea. Käännyin ympäri yrittäen pakottaa kasvoilleni rauhallisen, mutta neutraalin ilmeen, jotta näyttäisi siltä kuin selkkausta minun ja veljeni välillä ei olisi koskaan sattunutkaan. Tomukukka pujotteli pahoittelevasti nyökkäillen muiden, syömiseen keskittyneiden kissojen lävitse hakien katsettani, arvelin naaraan mustille kasvoille levinneestä iloisesta ilmeestä, että tällä oli minulle asiaa tai jopa jokin tärkeä tehtävä. Odotin innostuneena aloillani, saisin viimeinkin tuhlata liiallisen energiani pois askaretta suorittaessani, viikseni väpättivät innostuneena kun mestarini oli puhe-etäisyydellä, naaras hengähti ensin syvään, kuin olisi juossut täydellä vauhdilla kolmen ketunmitan verran.
-Taivaslilja pyysi sinut mukaansa yrttejä keräämään, mestarini lausahti vilkuillen minua kurtistuneiden kulmiensa alta.
-Ongelmia? Mustaturkkinen naaras lisäsi silmät huolestuneesti välkähtäen.
Pudistin huojentuneena päätäni, Tomukukka ei siis ollut kuullut keskusteluani veljeni kanssa.
-Hyvä! Mene Taivasliljan luokse mahdollisimman pian! Mestarini naukaisi hilpeästi ja lähti tassuttamaan takaisin tulosuuntaansa.
#En vain tajua, että mitä ihmettä Taivaslilja minusta haluaa!#
Käänsin katseeni parantajanpesälle, jonka edessä Taivaslilja voisi hyvällä tuurilla olla.
Lähdin kuuliaisesti jolkottamaan parantajanpesän edessä itseään sukivaa, nuorta parantajaa kohti iloisena siitä, että voisin siirtää ajatukseni hetkeksi yrttien tunnistamiseen.
-Tarvitsit kuulemma apua! Huikkasin täplikkäälle naaraalle mustat korvat pirteästi pystyyn nostettuna.
Parantaja nosti katseensa turkistaan ja hymyili ystävällisesti minulle.
-Mukavaa kun sain innokkaita apuvoimia! Naaras naukaisi nousten ylös istuma-asennosta, tämä venytteli vielä autuaasti kaikki neljä jalkaansa.
Nyökkäsin kohteliaasti Taivasliljalle kun tämä oli valmis, naaras tuijotti minua odottavasti, kuin minun olisi hänen sijastaan pitänyt päättää, että milloin lähdemme metsästämään yrttejä.

//Tällänen nyt tällä kertaa :3

Makasin parantajan pesässä vierelläni minua epäilevästi hiljaa katsova Yöturkki.
”Käytkö öisin missään?” Harmaa mustaraidallinen kolli kysyy.
”En tietenkään!”Sanon
”Edes unissasi?”Hän katsoo minua epäilevästi ruskeilla silmillään.
En tiedä mitä sanoa..#Kyynkieli on kieltänyt..# Mutta sielussani haluaisin vain sanoa.Lopulta kamppailtuani hetken aikaan itseni kanssa Kyynkieli voittaa.
”Öää..En.” Mutisen.
”Varmastiko?”Yöturkki kysyi.
”Joo.” Sanon
”Mistä haavasi sitten johtuvat?”Yöturkki kysyy.
”En tiedä.”Naukaisen.
”Mmm..No joudut olemaan pari päivää täällä.Haavasi ovat sen verran vakavia..” Yöturkki sanoo ja laittaa hämähäkin seittiä kylkeeni lisää.
”Okei okei kerron!”Sanon epäröivästi.
”No?”Yöturkki kysyy.
”Menin ulos...Metsään...Ja törmäsin kettuun......” Mutisin.
”Miksi sinut sitten löydettiin pesästäsi nukkumassa sikeästi etkä valittanut haavoistasi?”Yöturkki kyseli.
”En halunnut jäädä kiinni...” Sanoin ja katsoin käpäliini.
”Ahaa..Vaikka olit hengenvaarassa?”Yöturkki katsoi minua hyvin epäilevästi.
”Äö...”Mutisin hermostuneena.
#Entä jos paljastun??Kyynkieli tappaa minut!!#
”Oliko metsässä pimeää?” Yöturkki kysyi.
”Joo..Ei yhtään auringonvaloa..”Mutisin.
Yöturkki nyökkäsi ja jätti minut rauhaan.
#Luovuttiko hän?# Kysyn itseltäni mielessäni.#Varmaan,Ja se on hyvä! Hän ei saa estää harjoituksiasi!#Ääni sanoi itsevarmasti mielessäni.
Olen silti hieman hermostunut.
#Olisiko pitänyt kertoa??#.
Pudistin ajatuksissani päätäni.
#Ei..Hän ei saa pilata tätä juttua!# Ajattelen.
Kuristun kohta näihin ristiriitaisuuksiin mielessäni.
Pian Yöturkki tulee jonkun vihreän kasvin kanssa luokseni.”Syö tämä,Tämä lieventää sinun yhdessä haavassasi olevaa tulehdusta.” Kissa sanoi ja söin mukisematta yrtin.Yleensä en suostuisi mutta nyt olin nyt niin väsynyt ja romuna etten jaksanut välittää.
”Hyvä,Syö myös nämä.”Yöturkki sanoo ja antaa jotain siemeniä.
Syön siemenet vaivoin.
”Kyllä se tuosta..” Yöturkki kuiskaa ja sitten nukahdan.


//Tällänen lyhyt väliluku Monnilla.

”Huomenna meillä on nimitys menot!!”Tulipentu sanoi ja hyppeli iloisena.
”Niin on!!”Sanoin ja hypin myös.
Olimme juuri saaneet tietää että kaikki neljä.Tulipentu,Raivopentu,
Veljeni Käärmepentu ja minä.Kuolontähti oli kertonut että meistä tulee huomenna oppilaita.”En malta odottaa!”Käärmepentu sanoi iloisesti.
”Ai että mestarisi itkee saadessaan tietää että sinusta tulee hänen oppilaansa?”Kysyin piikitellen.
”Ei vaan kun olen paras oppilas minkä hän on ikinä nähnyt!”Käärmepentu sanoi itsevarmasti.
”Niin varmaan...”Raivopentu mutisi.
Käärmepentu irvisti meille mutta jatkoimme silti juhlimista.Lopulta olimme juhlineet niin kauan,Että jalat eivät kantaneet ja jouduimme rättiväsyneinä makaamaan keskelle leiriä.
”Huhhuh...”Huilailin ja nuolin käpäliäni jotka olivat arvilla.
”Ehkä meidän pitäisi levätä huomiseksi?”Tulipentu kysyi.
”Ei minun tarvi levätä!”Raivopentu sanoi itsevarmasti.
”Etkö väsy silloinkaan kun kävelet kerrankin yli kaksi ketunmittaa?”Tulipentu irvaili.
Raivopentu tuhahti ja lähti veljeni kanssa pois.
”Hah...” Naureskelin,Kerrankin minulla oli OIKEASTI itsevarma olo.Katselin kun näin että Käärmepennun ja Raivopennun menevän syömään.#He ovat kasvaneet hurjasti..# Ajattelin kun katsoin Valtavia kolleja.”Miksen minä ole noin iso kuin vaikkapa Käärmepentu...?” Mietin ääneen ja katsoin itseäni.
Olin hirveän pieni veljeni verrattuna,Suorastaan pieni pentu.
”Koko ei kerro kaikkea..”Tulipentu naukui vaisusti.Lohduttauiduin Kollin sanoista mutta ihmettelin miksi hän oli noin vaisu.#Oliko hän niin väsynyt?Hänhän yleensä oli hirveän ilkeä kaikille..# Mietin ja nousin hakemaan saalista.
”Tuletko mukaan?”Kysyin.
”Toki..”Tulipentu naukaisi ja tassuttelimme melkein kylki kyljessä saaliskasalle.

”Saapukoon jokainen tappamiseen kykenevä luukummun juurelle klaanikokoukseen!” Kuolontähti huutaa.
#Vihdoinkin..# Ajattelen kun kipitän eturiviin Tulipennun ja Käärmepennun väliin.
”Nyt on se hetki!”Tulipentu kuiskaa.
Kuolontähti nyökkää ja astelen päällikön eteen muiden kanssa.
Kuolontähti aloittaa puheensa heti kun kaikki ovat asettuneet ja katsoo ensimmäisenä Raivopentua.
”Raivopentu,Olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla oppilas,Tästä päivästä lähtien siihen saakka,Kunnes ansaitset soturinimesi,Sinut tunnetaan Raivotassuna.Mestarisi on Kultakyyhky.”.Kuolontähti sanoo ja Sekavaturkkinen-ja luonteinen siniharmaa naaras nousee Raivotassu eteen.
”Hei.”Naaras sanoo ja koskettaa neniä kollin kanssa,mutta Raivotassu ei vastaa muuta kuin murahtamalla jotakin.”Kultakyyhky,Olet valmis ottamaan oman oppilaan.Olet osoittanut olevasi hyvä taistelija ja vahva luonne,Ja oletan sinun opettavan kaiken osaamasi oppilaallesi.”
Sitten Kuolontähti katsoo Tulipentua.
”Tulipentu,Olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla oppilas.Tästä päivästä lähtien siihen asti,Kunnes ansaitset soturinimesi,Sinut tunnetaan Tulitassuna.Mestarisi on Diamond.”
”Diamond,Olet valmis ottamaan oppilaan.Olet osoittanut olevasi hyvä taistelemaan erityisesti pimeässä ja vahva,Ja oletan sinun opettavasi kaiken osaamasi oppilaallesi.”
Tulitassun eteen astelee komea hailakanpunainen kolli,Jolla on kirkkaat keltaiset silmät.Molemmat nyökkäävät toisilleen ja koskettavat pienesti neniä.
Sitten Kuolontähti katsoo Veljeäni,Käärmepentua.
”Käärmepentu,Olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla oppilas.Tästä päivästä lähtien siihen asti,Kunnes ansaitset soturinimesi,Sinut tunnetaan Käärmetassuna.Mestarisi on Helmiturkki.” Sitten Veljeni eteen astelee suuri harmaa kolli,Jonka pohjakarva on mustaa ja otsassa on suuri valkoinen läikkä.”Helmiturkki,Olet valmis ottamaan oppilaan.Olet osoittanut olevasi Vahva ja mahtava taistelija,Oletan myös että opetat kaiken osaamasi oppilaallesi.”Kuolontähti naukaisi Helmiturkille.”
Kollit nyökkäävät toisilleen ja mutisevat jotain ’hein’ tapaista,Sitten he koskettavat hyvin pienesti neniä.
Sitten viimeisenä totaalisen musta naaras katsoo minua.
”Susipentu,Olet täyttänyt kuusi kuuta,Ja sinusta on aika tulla oppilas.Tästä päivästä lähtien siihen asti,Kunnes ansaitset soturinimesi,Sinut tunnetaan Susitassuna.Mestarisi on matukka.”Yhtäkkiä edessäni on vaaleanruskea kolli jolla on tummempia raitoja.
Sitten Kuolontähti alkaa puhutella Matukkaa,”Matukka,Olet valmis ottamaan oppilaan.Olet osoittanut olevasi itsenäinen ja tavoitteellinen.Ja oletan myös että opetat kaiken osaamasi oppilaallesi.”
Kolli nyökkää Kuolontähdelle ja kissat alkaavat hurrata,
”Raivotassu! Tulitassu! Käärmetassu! Susitassu!”
Olin ratketa ylpeydestä.

///Joo tällänen

Kuusikko saapui pensaiden reunustamalle aukiolle, jonka keskellä oli leveä ja laaja, hiekkainen kuoppa. Ilmassa häilyi vahvaa Vuoristoklaanin ominaistuoksua monen kuun ajalta. Paarmatassu tunsi tämän paikan hyvin, ja oli harjoitellut täällä monesti.
”Sovimme aiemmin, että tänään keskitytään puolustukseen ja vastaiskuihin”, Mustikkasielu kertoi, ja käveli joukon etunenässä kuopan loivalle reunalle.
”Aivan”, Uskosielu sanoi, ja näytti hännällään kolmelle oppilaalle, mihin heidän tuli istua. Loskatassu, Unikkotassu ja Paarmatassu istuivat riviin, ja katsoivat, kuinka heidän mestarinsa alkoivat näytellä esimerkkejä taisteluliikkeistä.
”Ensiksi hieman väistöliikkeitä”, Korpinkutsu selosti, ja kyyristyi Mustikkasielun eteen Uskosielun siirtyessä kauemmas. Mustikkasielu peruutti hieman, ja soturit alkoivat kiertää toisiaan pienessä kehässä. Korpinkutsun pikimusta, pitkä häntä heilui puolelta toiselle, kun kolli alkoi puhua:
”Taistelussa vastustajan liikkeiden ennakointi on tärkeää. Kaikki lähtee siitä, että tarkkailette vastustajan silmiä.”
Korpinkutsu näytti esimerkkiä lukitsemalla katseensa tiukasti Mustikkasielun silmiin. Valkoinen naaras nakkeli niskojaan kuin haastettuna, ja jännite kahden välillä alkoi tiivistyä. Yhtäkkiä laikukas soturi syöksähti eteenpäin ja nosti käpälänsä iskeäkseen Korpinkutsua; kolli oli kuitenkin jo kerennyt tehdä oman syöksähdyksensä ja oli poissa naaraan tieltä.
”Näin äsken Mustikkasielun silmistä sen, mille puolelle hän aikoi hyökätä, ja niin pystyin väistämään”, musta soturi selitti lyhyesti ja venytti selkäänsä.
”Tähänkään tekniikkaan ei kuitenkaan aina voi luottaa”, Uskosielu huomautti sivummalta.
”Aivan yhtä hyvin Mustikkasielu olisi voinut harhauttaa Korpinkutsun katsomalla kohtaan johon ei aikonutkaan iskeä.”
Mustikkasielu nyökkäsi ja lipaisi rintaansa:
”Tämä on kaikista yleisin tapa väistää, mutta liikkeeseen voi lisätä muutakin.” Hän viittoi hännällään Korpinkutsua kiertämään taas kehää kanssaan. Paarmatassu katseli silmät viiruina, kun oli Loskatassun mestarin vuoro olla hyökkääjä. Kolli oli nopea liikkeissään, ja huitaisi voimakkaan näköisesti käpälällään suoraan kohti Mustikkasielun kasvoja. Laikukkaan naaraan silmät välähtivät, kun hän näki iskun tulevan ja kyyristyi salamannopeasti vasten maata. Sitten hän kierähti sivulle, ja ponkaisi jaloilleen. Korpinkutsu kerkesi hypähtää taakse, ennen kuin toinen soturi ennätti loikata hänen niskaansa.
”Näin se tehdään. Mielestäni paras väistö on sellainen, jonka jälkeen vastahyökkäys on helppo tehdä”, Mustikkasielu naukui ylpeästi ja suoristi selkänsä.
”Mutta mistä voi tietää, aikooko vastustaja hyökätä oikeasti vai harhauttaa?” Unikkotassu kysyi kurtistaen kulmiaan. Uskosielu tassutteli toisten mestareiden rinnalle.
”No, oikeassa taistelussa asia jää usein kiinni vaistoihin, koska tuntematonta kissaa saattaa olla mahdoton lukea, mutta luonnostaan taitava taistelija saattaa oppia ajan kanssa senkin. Nyt kun te sisarukset taistelette toisiaan vastaan, voitte koittaa päätellä toistenne liikkeitä tuntemanne mukaan”, kermanvaalea soturi selosti, ja viittoi hännällään oppilaita siirtymään kuopalle. Paarmatassu nousi ylös ja koukisteli kynsiään, vaikkei niitä taisteluharjoituksissa saanutkaan käyttää. Opetustuokiota katsellessaan hänen raajansa olivat puutuneet.
”Ensin vaikka Unikkotassu ja Paarmatassu, väistäkää ja hyökätkää vuorotellen. Vaihdetaan kohta”, Korpinkutsu naukui, ja asettui vikkelästi Loskatassua vastapäätä, ja alkoi opastaa oppilastaan hyökkäämään. Uskosielu ja Mustikkasielu nyökkäilivät siirtyessään seuraamaan omien oppilaidensa taisteluharjoitusta.
Ensiksi Unikkotassu tuntui aavistavan jokaisen liikkeen, jota Paarmatassu yritti. Kun kolli koitti loikata sivulle, tai kierähtää toiselle, Unikkotassu tukki hänen tiensä. Kun oli Paarmatassun vuoro hyökätä, vaikka hän yritti harhaanjohtaa toista oppilasta katseellaan, pääsi hän iskemään taitavasti väistelevään Unikkotassuun vain harvoin.
”Miten?” hiilenmusta kolli puuskahti jäädessään taas alta pois liikkuvan sisarensa varjoon.
”Älä ole noin ennalta-arvattava, Paarmatassu!” Mustikkasielu huudahti kuin käskien. Paarmatassu luimisti korviaan ja katsahti kahteen mestariin jotka istuskelivat heidän lähellään.
#Yritän#, hän huokaisi mielessään, ja koukisti jalkojaan valmiina väistämään Unikkotassun seuraavan osuman. Kollioppilas katsoi siskonsa järvensinisiin, suuriin silmiin. Niitten kirkkauteen suoraan katsominen liian pitkään kirveli, ja niiden pyöreä muoto alkoi ajelehtia naaraan harmaavalkoisilla kasvoilla kuin väreet lammikon pinnalla.
#Keskity nyt#, Paarmatassu ärähti ajatuksissaan, ja koitti keskittää katseensa niin, että erottaisi mihin Unikkotassu edes katsoi. Tuuheaturkkisen oppilaan silmät kävivät ensin jossain Paarmatassun kyljen seudulla, ja sitten hänen käpälissään.
#Ehkä hän iskee nyt kylkeeni? Äh, en minä tiedä#, kolli sähisi mielessään, ja päätti vetäytyä taaksepäin olettaen että naaraan aikeena oli osua hänen kylkeensä. Päätös oli oikea, ja Unikkotassu hyökkäsi sinne, missä Paarmatassu oli juuri ollut. Kolli käytti tilaisuuden hyväkseen, ja kampesi sisarensa kumoon tönäisemällä häntä rintaan.
”Au!” valkea naaras valitti osuessaan maahan, vaikka isku olikin ollut keveä. Paarmatassu irvisti.
”Hyvä”, Uskosielu naukui pienesti. Paarmatassu henkäisi, ja veti ilmaa taas sisäänsä tasatakseen hengityksensä. Sitten taisteluharjoitukset jatkuivat.

Oli jo ilta, ja kuunhuippu oli lähestymässä. Pesästään ilmestynyt Aaltotähti loikkasi Puhujakivelle, ja ulvaisi kutsun klaanikokoukseen. Leirin laitamilla jo hetken norkoillut Paarmatassu tassutteli keskelle, ja ahtautui oppilaiden läpi istumaan sinne missä oli tilaa. Pian hänen vierelleen ilmestyi Keltatassu, oranssiturkkinen ja mustakuvioinen pieni naarasoppilas, jonka rinta oli valkea, vanaedessään raidallinen sisarensa Perhostassu.
”Paarmatassu, tiedätkö sinä mitä tämä koskee?” Keltatassu kysyi piipittäen hiljaa.
”Kokoontumista”, Paarmatassu kuiskasi hänelle pikaisesti, sillä koko aukio alkoi hiljentyä – Aaltotähti aloitti.
”Julkistan nyt kokoontumiseen lähtijät. Sotureista mukaan tulevat Uskosielu, Korpinkutsu, Jäkäläaskel, Mustikkasielu, Pisaraturkki, Jänisloikka, Tuiskuturkki ja Ruskasiipi.” Päällikön katse läpäisi leirin, kun hän luetteli nimiä.
”Oppilaista lähtevät Tuhkatassu, Pikkutassu, Perhostassu sekä Siilitassu.”
Luola puhkesi puheensorinaan. Keltatassu voivotteli pettyneenä kahdelle sisarukselleen, jotka tohkeissaan odottivat kokoontumiseen pääsyä. Paarmatassu pyöräytti silmiään, ja nousi vaivalloisesti ylös. Aaltotähti julisti vielä klaanikokouksen päättyneeksi ja totesi, että heidän tulisi lähteä ennen kuunhuippua. Kokoontumiseen lähtevä kissaryhmä alkoikin pikkuhiljaa erkaantua muista kohti leiriluolan uloskäyntiä. Paarmatassu tassutteli sivummalle muidenkin kissojen lähtiessä omille pesilleen. Oli jo lähes kuunhuippu, kun kokoontuminen pian pidettäisiin, ja Paarmatassunkin päivä oli ollut pitkä.
Kolli antoi käpäliensä viedä itsensä aina pehmoiselle makuusijalleen asti. Hän käpertyi siihen kerälle, ja painoi päänsä sammaleeseen. Luolaston kylmään kivilattiaan tottuneena siinä makaaminen oli rentouttavaa. Juuri, kun Paarmatassu oli nukahtamassa, pimeästä kuului hiljainen naukaisu:
”Haluatteko kuulla yhden tarinan?”
Paarmatassu tunnisti sen Piikkitassuksi. Hetkeen vastausta ei kuulunut, mutta pian Loskatassu kuiskasi:
”Joo, minä en saa unta.”
Paarmatassu avasi silmänsä, eikä nähnyt enää vain pikimustaa. Piikkitassu kähisi hiljaa jotain, ja kohta alkoi kuulua vaimeaa kahinaa.
”Mitä te oikein teette?” Paarmatassu mutisi kysymyksen kissoille, joista moni oli juuri työntänyt sammalpetiään lähemmäs kermanväristä kollia.
”Piikkitassu aikoo kertoa tarinan”, Unikkotassu kuiskutti ja heilautti tuuheaa häntäänsä innostuneena öisestä ja arvoituksellisesta tunnelmasta. Paarmatassu tuhahti pienesti, ja vilkaisi oppilaiden pesän aukinaista suuta, josta näki tyhjälle aukiolle.
#Toivottavasti kukaan ei huomaa#, kolli ajatteli noustessaan, ja raahasi lyhyen matkan petiään kohti Piikkitassua, pesän takaosaa. Kun hiilenmusta oppilas oli valmis, Piikkitassu katseli vielä ympärilleen varuillaan, ennen kuin aloitti. Monta oppilasta oli tässä, mutta osa nukkui. Olisi pysyttävä melko hiljaa, eikä kukaan sotureistakaan saisi kuulla seuraavia sanoja.

”Mennäänkö saalistamaan?” kysyin Matukalta viattomasti.Olin joutunut ensimmäisen päiväni olemaan leirissä,Enkä ollut päässyt tositoimiin.
”Mm...” Vaaleanruskea kolli sanoi ja katsoi minua silmiin.
”Jooko? Voidaan kutsua vaikka Tulitassu mukaan!”Sanon.
”Tulitassu meni taisteluharjoituksiin Käärmetassun kanssa,Kysyn Kultakyyhkyltä ja Varpuskynneltä,Pääsisivätkö hekin.” Matukka katsoi arvioivasti minuun.
#Kiva...Raivotassu ja Lumotassu joka ei kyllä lumoa ollenkaan..# Kirosin itsekseni.
”Käyn kysymässä.” Kolli kysyy ja lähtee hetkeksi.
Juuri kun olen kiroamishetkeni huippukohdassa,Matukka palasi ja katsoi iloisena minua.
”He suostuivat!”Hän Naukaisi.
”Mahtavaa...”Mutisin tympääntyneenä.
”Hei taas!” Raivotassu sanoo ylimielisesti ja katsoo minua kuin sairasta hiirtä kun hän saapuu mestarinsa Kultakyyhkyn kanssa luoksemme.
”No terve..”Mutisen ärtyisästi.
Soppaa tulee vielä pahentamaan Lumo’Rujo’tassu likaisine ja arpeutuneine turkkeineen.
Juuri kun olen lähtemässä hirveän seurueemme kanssa,Ohramyrsky saapuu luoksemme oppilaansa Pihlajatassun kanssa,Joka on ihan siedettävä tyyppi.
”Ottaisitteko vielä meidät?” Ohramyrsky kysäisee.
Matukka nyökkää ja rauhoitun hieman.#Ehkä tämä vielä tästä..# ajattelen ja lähdemme matkaan.
”Mihin lähdemme?”kysyn.
”Nummiklaanin reviirille,Siellä on tällä hetkellä aika paljon kaneja.” Ohramyrsky sanoo.
”Minä saan eniten kaneja!”Raivopentu ylpeili.
”Aha..” Sanoin ja jatkoin matkaa hänen ohitseen.
Matka kului hiljaa aika kiusallisissa merkeissä,Mutta lopulta olimme Nummiklaanin reviirillä.
Katson ympärilleni,Kaikkialla on vain puutonta nummea,Ei puun puuta.
”Kuka voi elää täällä?”kysyn.
Kultakyyhky katsoo minua ärtyneenä.#Ai niin..Hän on Tuuliklaanista..# katson häntä anteeksipyytävästi mutta naaras katsoo minua silti vihaisesti.
Sitten Ohramyrsky alkaa jaella joukkoja,”Minä,Pihlajatassu ja Lumotassu menemme tuonne.” Ohramyrsky naukuu ja osoittaa länteen.
”Menkää te loput itään.” Naaras sanoo ja järkytyn hieman.#Kiva porukka minulla..# kiroan mielessäni mutta lähden matkaan.
”Opetatko minulle siis saalistusta nummella?” Kysyn.
”Joo.Sinun on alkuun vain tarkoitus katsoa,Niin opit.” kolli sanoi.
”Saanko minä sitten saalistaa?”Raivotassu kysyi.
”Saat!”Kultakyyhky sanoi.
”Mutta eihän hän ole kouluttautunut...”Varpuskynsi naukaisee.
”Mutta kyllä hän osaa!”Kultakyyhky väitti.
”Mutta hän ei ole koskaan metsästänyt...” Mutisin.
”Ole hiljaa,Ketunläjä!”Kultakyyhky ärisi minulle.
”Epä-”olen sanomassa mutta Matukka laittaa häntänsä suuni eteen.
#Okei sitten..# ajattelen ja pysyn hiljaa,Ehkä minun kannattaa olla vain hiljaa.
”Mennään tuonne.” Varpuskynsi sanoo ja osoittaa läheistä kanervapusikkoa.
”Siellä on paljon kaneja.”
Me muut nyökkäämme ehdotukselle ja astelimme rauhallisesti kanervapusikkoa kohti.
”Haistan jo kanin!” Matukka sanoo.
”Niin minäkin” sanon.
”Tiedätkö jo miltä kani haisee?”Matukka katsoo minua yllättyneenä.
”Joo,Olen syönyt.” Maukaisen.
Matukka nyökkää hyväksyvästi.
”Sen aikaa kun me muut olemme sen kanin perässä,Sinä voisit harjoitella vaanimista.”Matukka sanoi.
”Eihän täällä voi vaania!” Naukaisin hämmentyneenä.
”Tuolla on piikkihernepuska,Jossa viihtyy myyriä.” Vaaleanruskea kolli sanoo ja osoittaa hännällään parin ketunmitan päässä olevaa puskaa,Joka oli täynnä piikkejä.
”Enhän minä osaa vaania!”Sanon epäröiden.
”Näytän sinulle miten ja autan sinut alkuun,Jos saat saalista,Olet loppu neljänneskuuksi vapaa sammalten siivoamisesta.” Kolli sanoi.
”Oikeastiko?”kysyn iloisesti.
Matukka nyökkää.#Hän varmaan haluaa etten ole kateellinen Raivotassulle.#
Ajattelen ja astelen kohti puskaa Matukka perässäni.
”Voitte mennä jo! Tulen perässä!” Kolli sanoo ja jäämme kahdestaan muiden tavatessa muualle.
Kun olemme piikkihernepensaan edessä,Matukka menee eteeni vaanimisasentoon.
”Tee perässä.” Kolli sanoo ja nousee.Yritän tehdä perässä
”Hyvä muuten paitsi häntä ei saa olla korkealla!” Kolli sanoo.
Laitan hännän kunnon asentoon ja Matukka nyökkää hyväksyvästi.
Pian kollin opastuksella olen hyvässä asennossa ja meidän pitää enään odottaa.
Yhtäkkiä kuuluu räsähdys ja puskasta tulee esiin ruskea karvakasa.Hyppään sen niskaan,Mutta myyrä ehtii mennä juuri ja juuri.
”Hyvä yritys.Jatka samaan malliin,Niin saat vielä!”Kolli sanoi lohdullisesti kun katsoin pettyneenä myyrän perään.
”Menen nyt katsomaan,Miten muilla menee.” Matukka sanoo ja jättää minut yksin.
#Huoh..# huokaisen mielessäni ja aloitan saalistuksen.
Kun olen pitkän aikaa odottanut myyrää,Kuulen taas pienen räsähdyksen ja sama typerä karvakasa on siinä.Se ei edes huomaa minua.Hyppään ja lävistän sen ohuen kyljen kynsilläni.”Jes!” Naukaisen iloisena ja lähden myyrä suussa siihen suuntaan mihin Matukka lähti.
Valitettavasti Nummi näyttää ihan samalta joka suuntaan ja
huokaisen.#Löydänkö täältä heidän luokseen koskaan?#.Lopulta kuulosteltuani kuulen juoksu-askelia ja maukausia vasemmalta,Ja suuntaan sinne.Tepastelen kanervikossa ja tunnen polkuanturoissani karkean kanervan.
Pian näen toverini piirittämässä ruskeaa rusakkoa,Jonka pitkät korvat värisevät tuulesta.
Katselen hiljaa heidän puuhiaansa,Yhtäkkiä kun he hyökkäävät,Raivotassu kompastuu ja huutaa.
”Aahh!!”
Rusakko säikähtää ja käyttää tilaisuutta hyväkseen ja yrittää paeta,Mutta juuri viime hetkellä Varpuskynsi saa otteen rusakosta.
”Miksi huusit?!! Rusakko oli päästä pakoon!” Kultakyyhky ärisi.
”Anteeksi nyt vain!” Raivotassu sähisi.
”Lopettakaa..Meillä on muitakin ongelmia..” Matukka naukaisee ja osoittaa hännällään Nummiklaanilais-joukkoa heidän takanaan.
Juoksen heidän luokseen ja katson Nummiklaanilaisia.
”Terve..Mitäs te täällä?” Ruskealaikullinen kolli kysyy ivallisesti.
”Älä puutu asioihimme,Senkin Ketunläjä!”Raivotassu sähisee.
”Aha..Haastatte riitaa..” Kaunis valkoinen naaras joka on ruskeapilkullisen kollin vieressä sanoo.
”No..Voimmehan me tappaa teidät,Jos niin haluatte!”Kultakyyhky irvailee ja hyppää jo valkoisen naaraan niskaan.
”Kultakyyhky!!”Matukka yrittää huutaa hullulle naaraalle mutta Kultakyyhky ei ole kiinnostunut.
”Menkää leiriin!” Varpuskynsi sanoo ja katsoo minua ja Raivotassua.
”Minä en lähde!!”Raivotassu kiukuttelee.
”Nyt lähdet!” Sanon ja yritän raahata minua isompaa kissaa.#En halua olla harmiksi.#
Mutta juuri kun olen lähtemässä pois,Mutta vaaleanruskea oppilaan näköinen kolli estää tiemme.
”Älkää olko pelkureita!” Kissa sylkäisee.
”No emme toki!” Raivotassu ärisee ja hyökkää kollin kimppuun.#Jos on pakko..# ajattelen ja menen perässä.
Kolli on selvästi meitä kokeneempi,Mutta käytämme Raivotassun kokoa ja sitä että meitä on kaksi hyväksemme.
Saarramme kollin molemmilta puolilta ja hyppäämme hänen lapojaan kohti.Kolli vastaa suuremman,Eli Raivotassun hyökkäykseen,Mutta Raivotassu kaataa kollin minun avustuksellani.
Juuri kun Raivopentu on raapaisemassa kollia kurkkuun.
Huomaamme muiden lopettaneen.
”Nummiklaanilaiset pakenivat!” Kultakyyhky sanoi.
”Paitsi tämä..” Sanoin ja osoitin allani olevaa kollia.
”Otetaan tuo vangiksi..” Ohramyrsky joka oli juuri saapunut paikalle naukui.
Allamme oleva kolli sylki vimmatusti ja kirosi meitä alimpaan maanrakoon.
”Hyvää työtä!” Matukka sanoi ja hymähti minulle.
”Raivopennun ansiosta tämä on...”Mutisin.
”Mutta osaisitte luonnostaan tehdä parityötä!”Varpuskynsi sanoi hyväksyvästi.
”Oli pakko...” naukaisin.
”Ja olin niin hyvä taistelija!!” Raivopentu ylpeili ja röyhisti rintaansa.
Kultakyyhky nyökkäili ja Kehräsi.
”No se sinun myyräsi?” Matukka kysyi.
”Ai niin..Se on tuolla!” Sanoin ja osoitin kauas.
”Noh..jätetään se sinne.Saat muutenkin palkintosi tästä.” Kolli sanoi.
Nyökkäsin ja virnistin.

Kotimatkalla katsoin säälivästi kollia.#Tiedän tuon avuttomuuden tunteen...#.
”Tiedät varmaan tämän tunteen..”Kolli sähisi.
#Onko se jo niin yleinen juttu?# ajattelen ja muistelen kun jäin sisarusteni kanssa vangiksi kuutamoklaanille pentuna.
”Ei se ole sinun asiasi!” Yritän sähähtää pisteliäästi.
Kolli naurahtaa ivallisesti ja hiljenee.


//Öö Tällänen xdd

Naakkapentu kouristui.
”Aahh!!” Hän huutaa.
”Taasko hän kouristelee?”Kaniinisydän sopertaa vieressäni.
”Myrkytys..”Ketunkynsi sanoi kun hän etsi yrttejä.Sekava tilanne
No siis,Naakkapentu myrkyttynyt,Hänen rusakkonsa oli ollut pilaantunutta,Kun taas minulla ei ollut ja pääsin jo aikoja sitten.Onneksi Ketunkynsi antoi minulle aina käydä katsomassa häntä,Myös silloin kun hän sai kohtauksia,Joita Naakkapentu sai valittevasti aina vain enemmän.Ketunkynsi ei ollut edes varma,Mikä Naakkapennulla oli,Ja hän oli yrittänyt kaikkea mitä oli keksinyt,Mutta ne eivät olleet auttaneet.
”Kuoleeko hän..?” Kysyn katsellessani veljeäni hyvin kovassa kouristuksessa.
”En tiedä..”Ketunkynsi huokaisee.
”Olen nähnyt tälläisen ennenkin..Eräällä kulkukissalla,Silloin hän kyllä kuoli..Kivuliaasti.”Ketunkynsi naukaisi.
”Oh..Saiko hänkin sen riistasta?” Kaniinisydän kysyy.
”Kyllä..” Parantaja sanoo ja katsoo veljeäni mietteliäästi.
”Odotappas..” Ketunkynsi ja hänellä tuntuu välähtävän.
”Yötassu! Tuo unikonsiemenet ja pari muuta asiaa jotka sanon!!”Ketunkynsi naukuu päättäväisellä äänellä.
Pian näen juosten saapuvan pikimustan naaraan,Joka kantaa siemeniä.
”Tuossa.”Naaras sanoo pienesti.
Ketunkynsi nyökkää ja hyökkää jo siemenillään Naakkapennun luo.”Ota nämä.”Naaras sanoo ja veljeni ottaa pian kouristuksen loputtua hetkeksi.
”Hyvä,Te muut.Poistukaa.” Ketunkynsi lausahtaa ja häätää meidät.#Stressauttavaa..# Ajattelen kun jäämme siihen ulos emoni kanssa.#Miten Naakkapennun käy? Miksen minä saanut sitä rusakkoa? Ei Naakkapentu voi kuolla!#
Katsoin emoani ja kysyin,”Selviääkö Naakkapentu.”
”Kyllä..”Kaniinisydän sopertaa,Mutta tiedän että hän ei ole varma.Istuidumme lähistölle odottamaan.
Lopulta pitkän ajan kuluttua,Ketunkynsi pyytää meidät sisälle.
”Kuoliko hän?”Kysyn.
”Hän selviää.”Naaras lausahti.
”Oikeasti?!?!”Kiljun.
”Jos hän saa levätä.” Ketunkynsi sanoi totisesti.
”Se on tärkeintä että hän on hengissä!!”Kiljuin riemusta ja juoksin suoraan veljeni luo.
”Rakastan sinua..”Mutisen tuolle ja saan epämääräistä ääntelyä vastaukseksi,Mutta uskon että hän tarkoittaa samaa.


//Tällänen :D