Sinitassu käveli karhunvatukkapensaiden ympäröimään Kuutamoklaanin väliaikaiseen leiriin. Aurinko paistoi lehtipuiden latvojen välistä ja se sai hänen turkkinsa kiiltelemään auringossa. Aamun metsätyspartio oli juuri palannut ja leiri oli heräämässä uuteen, alkavaan päivään. Oppilas tutki katseellaan leiriä ja näki Salamatassun tuijottavan häntä. Naaras sähähti kollille mielessään.
"Miten sinä kehtasit?" hän kuiskasi itselleen ja käänsi katseensa tuoresaaliskasan suuntaan. Ruskeamerkkinen kissa ajatteli, että ottaisi itselleen eiliseltä syömättä jääneen harakan ja rupeaisi aamupalalle leiriaukion laidalle, saadakseen mielestään typerän kollioppilaan. Tuo oli edellisiltana ilkkunut ja herjannut oppilaiden pesän nuorempia asukkeja, varsinkin Sinitassua hänen verensä takia.
Sinitassu oli juuri tassutellut kasalle, kun äänet leirin suuaukolta tavoittivat hänet ja muut leiriaukiolla olevat. Katseet kääntyivät vastaanottamaan aamun rajapartion, jonka kärjessä ylväästi, häntä pystyssä leiriin asteli Oksakatse. Soturin katse oli jykevä ja määrätietoinen, ja tuon katse lukittautui heti leiriaukean toisella laidalla istuvaan Nummipyörteeseen.
"Nummipyörre! Haeppa Varistähti tänne, meillä olisi hänelle yllätys mukanamme."
Sinitassun katse lipui ensin Oksakatseesta leiriaukion toisella puolella olevaan varapäällikköön ja tuon noustessa, ja lähtiessä kohti päällikön väliaikaista pesää, siirtyi oppilaan katse takaisin aamupartioon. Nyt leiriaukiolle oli kunnolla saapunut Villituuli ja Salamaviilto. sekä heidän välissään kulkeva neljäs kissa. Aukiolla kissat henkäilivät yllätyksestä, kun siniharmaa naaras kohotti katseensa kahden vartijansa välistä.
"Tihkutäplä...", oppilas sanoi hiljaa tunnistaessaan klaanista erakon mukaan karanneen klaanitoverinsa.
Villituuli murahti uhkaavasti Tihkutäplälle, kun tuo katsoi vuorollaan ympärilleen kerääntyviä kissoja katseella joka oli samaan aikaan itsevarma, mutta myös anova. Naaras joutui painamaan katseensa takaisin tassuihinsa ja osoittamaan olevansa altavastaajan asemassa.
Sinitassun sydäntä raastoi nähdä hänet pentuaikoina pelastanut soturi heidän molempien klaanitovereiden pilkattavana ja halveksuttavana. Hän halusi rynnätä tuon luo ja vastaanottaa poissaollut klaanitoveri tervetulleeksi kotiin lämpimällä halauksella. Naaras kuitenkin tiesi, että saisi kuulla kunniansa siitä, jos edes yritti osoittaa pienintäkään ystävällisyyttä kissalle, joka oli muiden sanoja lainaten; 'hylännyt Kuutamoklaanin'.
"Väistykää tieltäni!"
Varistähden ärtynyt sähinä kantautui partion ympärille kerääntyneen yleisön takaa, säikäyttäen Sinitassun samalla. Kuinka päällikön ääni kantautuikin noin voimakkaana aina, kun hän suunsa avasi? Muiden klaanitovereiden tehdessä johtajalle tilaa leiriaukiolle, joutui oppilas myös väistymään syrjempään ja menetti suoran näköyhteyden partioon ja Tihkutäplään. Hän joutui kurottelemaan kaulaansa tai kurkkimaan edessään olevien kissojen tassujen välistä aukion tapahtumia.
Tihkutäplä oli nostanut katseena tassuistaan ja kohtasinyt rohkeasti savunharmaan kollin katseen, joka vuorostaan tuijotti jääpiikkejä soturia kohti.
Sinitassu nielaisi ahdistuneena, kuinka rohkea naaras olikaan, kun vastaanotti niinkin kylmäävän katseen niin urhean näköisenä?
"Katsohan Varistähti kenet löysimme reviiriltämme."
Oksakatseen ääni oli ivaa tihkuva, kun hän hännällään viittoi Tihkutäplän suuntaan, esitellen soturia kun vastapyydettyä riistaa. Oppilaan korvat luimenivat inhosta, mutta ei vain kollia kohtaan. Miksei kukaan muu kuutamoklaanilaisista ollut estämässä tätä pilkantekoa, sanomassa vastaan tarpeettomille herjauksille? Olivatko kaikki muka sitä mieltä, että siniharmaa naaras ansaitsi tämän?
Varistähden katse vain kylmeni entisestään, kun hän otti hitaita askelia lähemmäs vankia, kumartuen tuon tasolle ja pysähdyttyä vasta silloin kun oli vain viiksenmittojen päässä tuon kasvoista. Koko leiriaukea tuntui pidättävän hengitystään, odottaen jännittyneenä mitä päällikkö seuraavaksi tekisi.

//Tihku? Pahoittelut odotuksesta ja tarinan lyhyydestä, loppu ideat kesken...

"Antaisitko minulle muutaman unikonsiemenen? Ihan vain varmuuden vuoksi, jos joku pesästämme ei saakkaan nukutuksi yön aikana ja joutuisi menemään sitten samoilla silmillä partioihin ja harjoituksiin", Purotassu kehräsi edessään hyvin tympeän näköisenä seisovalle Tähtitassulle. Hän ei näyttänyt sulavan ollenkaan oppilaan hempeälle tavalle puhua, parantajaoppilas oikeastaan näytti jopa siltä että joutui koko itsehillinnällään estämään itseään lyömästä kollia korville. Naaras kuitenkin kääntyi vilkaisemaan mestariaan Yötuulta, joka nyökkäsi hyvin pienin elein. Punaviirullinen kissa nyökkäsi takaisin ja käveli hakemaan yrttivarastosta unikonsiemeniä, tuoden raidalliselle kissalle sitten muutaman. Purotassu nappasi lehtikääröön pakatut siemenet suuhunsa ja käveli sitten ulos leiriaukiolle. Saarnihäntä ja Solinatassu tulivat juuri silloin sisään.
"Solinatassu!" oppilas naukui ja säntäsi sisarensa luo. Oli Tähtiklaanin suoma ihme, että unikonsiemenet lehtikäärön sisällä selvisivät niin pomppuisesta kyydistä. Naaras hymyili varovaisesti veljelleen ja sitten mestarilleen, pyytäen tuolta äänettömästi lupaa poistua viettämään vapaa-aikaa isoveljensä kanssa. Saarnihäntä nyökkäsi ja punaturkkinen kissa kumarsi kohteliaasti kiitokset tuolle. Purotassun pyöräytellessä silmiään vihersilmän yritykselle päästä kokeneen soturin suosioon, mutta kosketti sitten hymyillen Solinatassun poskea omallaan.
"Mitä sinä oikein kanniskelet mukanasi?" naarasoppilas naukaisi hämmentyneenä nähtyään lehtikäärön veljensä suussa. Oppilas laski kantamuksensa ja raotti kääröä, jotta sisko näkisi pienet unikonsiemenet sen sisällä.
"Kävin pyytämässä meille varastoon vähän unikosiemeniä, kun Yötuuli ja Tähtitassu lähtevät tänä yönä parantajien kokootumiseen. Ei sitä ikinä tiedä, jos joku oppilaista ei saakkaan unta", Purotassu vastasi ja hymyili ylpeän näköisenä. Solinatassu kohotti toista kulmaansa ja katsoi kollia pitkään suoraan silmiin, mutta sanoi sitten; "Jos ajattelit jaella huumaavia yrttejä koko oppilaiden pesälle niin olisit nyt pyytänyt hieman kissanminttuakin mukaan."
Kollioppilaan silmät suurenivat ja hän tuhahti muka loukkaantuneena. Eivät yrtit olleet huvikäyttöön, vaan vain varatoimenpide. Ihan oikeasti!