12.12.23 klo 15.02

Sorapentu, Kuutamoklaani

Usva

//Aluksi vähän emon näkökulmasta
Emo katseli pentujaan hellästi, kun ne nukkuivat rauhallisesti hänen kylkensä vieressä. Ne olivat noin kymmenen päivän ikäisiä, ja ne kohta ehkä jo avaisivat silmänsä. Mutta emo ei ollut keksinyt nimiä heille vielä. “Syreenikukka, ajattelin nimetä nämä pennut. Mitkä nimet sopisivat heille?” hän kysyi toisen kuningattaren mielipidettä, jolla oli yksi pentu, joka oli jo hieman isompi. Syreenikukka mietti hetken, ja sanoi sitten: “Tuolla kollilla on pilkut ihan kuin hiekkaa tai soraa. Olisiko Sorapentu hyvä nimi?”
“Kyllä, todella hyvä nimi,” pienten pentujen emo sanoi kehräten. “Tuo toinen, se on vaaleampi, se voisi olla Kirkaspentu.”
“Kirkaspentu ja Sorapentu. Hyvät nimet,” sanoi Syreenikukka.
Siinä samassa toinen pennuista heräsi. Oliko se tajunnut, että se nimettiin?

//Sorapennun näkökulmaan nyt
Pieni pentu heräsi unestaan vinkaisten, kuullen ääniä ympäriltään. Toinen oli hänen emonsa, mutta toinen oli joku muu. Pentu lähti taapertamaan ääntä kohti, se oli hyvin utelias. Yhtäkkiä pehmeä alusta hänen pienten jalkojensa alla katosi, ja pentu putosi kylmälle ja aika kovalle alustalle. Mihin hän oli joutunut? Pentu vinkaisi kaksi kertaa lujaa, ja sitten jo vahvat hampaat nostivat hänet takaisin pehmeälle. Se oli emo, pentu tajusi. Emo nuolaisi pentua, ja sitten pentu kuuli emon äänen, mutta hänen oli vaikea kuulla kaikkea: “Pitäisikö…pentu……tarkistaa…parantaja?
Toinen ääni vastasi:“Eipä kai. Niin pie…..pudotus.”
Yhtä äkkiä kun pentu oli pudonnut pediltä, hän halusi tietää kuka puhui. Miltä ne näytti? Ja pentu avasi silmänsä, ja kirkkaus valtasi kaiken. Pennun teki mieli sulkea silmät uudestaan, kun kaikki oli niin kirkasta, mutta sumeaa. Kaikki oli kuitenkin niin kauhean isoa. Pentu ei ollut tiennyt että maailma oli näin iso. Emon ääni hänen yläpuolellaan henkäisi: “Katso! Sorapentu avasi silmänsä!”
Sorapentu? Sekö oli hänen nimensä?

//Tuli aika lyhyt tästä, mutta en oikeen tiedä miten kirjottaa ihan pienen pennun näkökulmaa

9.12.23 klo 17.14

Hilleripentu - Kuutamoklaani

Maria:)

“Haluan jo ulos!” sanoin isoon ääneen ja emoni Syreenikukka mulkaisi minua varoittavasti.
Oli vasta aikainen aamu ja ensimmäinen partio oli juuri lähtenyt. Pesätoverimme Mehiläispentu ja Linnunsiipi nukkuivat vielä. Mutta minua ei väsyttänyt. Tänään näkisin nimittäin leirin ensi kertaa. Pääsisin ulos!
“Vien sinut käymään pesälläni”, isäni Varistähti oli luvannut.
Hän oli klaanipäällikkö ja minusta tulisi samanlainen isona. Tiesin sen jo, vaikka emon mukaan olin vasta pikkuinen rääpäle, enkä voinut vielä tietää mitä halusin. Mutta isä oli kyllä käynyt useasti tapaamassa minua pentutarhassa, ison kuusen juuristossa. Hänen pesänsä oli kivenkolossa, mutta koska en ollut vielä nähnyt kiveä, en oikein tiennyt mitä se sellainen oli. Mutta joka tapauksessa, isä oli mahtava. Hän sanoi myös, että vaatisi minulta paljon, olinhan päällikön pentu. Varistähti ei haluaisi hävetä omaa pentuaan. Emo taas sanoi, ettei sietäisi temppuilua. Hän ei käsittänyt sitä, miten siistiä kaikki oli ja miten niin ei olisi hauskaa vetää Linnunsiipeä hännästä, kun hän nukkui?
“Oikeasti emo, voisimmeko jo mennä? Aina sinä vain haluat nukkua pitkään, olet aivan tylsä”, marisin emolle, joka huitaisi minua kevyesti korville ja vastasi:
“Et puhu noin. Menemme sitten, kun partiot ovat menneet. He eivät halua keskenkasvuista pentua jalkoihinsa pyörimään.”
Tuhahdin ja olin vastaamassa, että olin jo iso, kohta kokonaisen kuun ikäinen. En mikään keskenkasvuinen pikkupentu. Mutta emo käänsi kylkeä ja nukahti uudestaan.
“Senkin hahtuva-aivo”, mutisin hiljaa ja vähän ylpeänä siitä, että käytin samoja sanoja kuin vanhempi Mehiläispentu.
Hän oli opettanut muitakin haukkuja, joita käytin aina tarpeen vaatiessa. Kuten silloin, kun leikkiessä löin pääni seinään. Silloin tapasin myös Lehtikuun ensimmäisen kerran. Hän laittoi kuonooni haudetta ja tepastelin ylpeänä ympäriinsä ja kerroin, että olin saanut ensimmäisen taisteluarpeni.
Nyt kärsivällisyyteni oli lopussa, koska en halunnut enää odotella. Vilkaisin nukkuvaa emoa ja hipsin ulos pentutarhasta, jonka sisällä olin ennen joutunut pysymään.
//Hyvin lyhyt, mutta tämmöisen aloituksen sain Hillerille tehtyä:D