​

Seittitassu ~ Vuoristoklaani

Jezkebel

"Seittitassu, onko totta, että olet metsästänyt Puroklaanin alueella?" Myrskytuuli kysyi tiukalla äänensävyllä. Varapäällikkö seisoi Tuhkakajo rinnallaan, molempien aikuisten katsoen edessään seisovaan oppilaaseen hyvin tuiman ja pettyneen näköisenä.
Seittitassu ei horjunut tuomitsevien katseiden alla, hännellä oli se ainainen, välinpitämätön ilme kasvoillaan, jossa nyt pystyi myös näkemään hivauksen ärtyneisyyttä. Kirottu Uskosielu ja tuon ihmeellinen päähänpisto olla metsästämättä hänen itse johtamassa metsätyspartiossa ja sen sijaan seurata miltei soturi-ikäisen kissan metsätystä.
Oppilas kohautti lapojaan välinpitämättömänä, "Joo, mutta eiväthän he enää itse reviirillänsä asu tai metsästä. Rajamerkitkin olivat niin vanhat, hyvä että niitä edes haistoi! Eikö kaikilla klaaneilla olisi siis oikeus metsästää reviirillä, jos kukaan ei sitä ole puolustamassa?"
Tuhkakajon ilme muuttu järkyttyneeksi, siinä missä Myrskytuulen tuima ilme vain tummui tummenemistaan. Seittitassu sai vain vaivoin pidäteltyä virneen suupielessään, hän tiesi ettei olisi ainoa joka hänen tekosistaan satikutia saisi. Varapäällikö pitäisi varmasti entiselle oppilaalleen saarnan tämän jälkeen ja toivottavasti epäilisi soturin kykyä toimia enää vastaisuudessa mestarina. Jos naaras oli kykenemätön kouluttamaan tummaraitaista kollia hänen potentiaaliseen huippuunsa asti, oli tuo kykenemätön kouluttamaan yhtään ketään.
Harmaalaikkuisen kollin korvat kääntyivät taaemmas ja hän nosti leukaansa hitusen ylemmäs.
"Siinä tapauksessa olet ansainnut rangaistuksen teostasi. Saat käydä vaihtamassa jokaisen sammalpedin uuteen koko klaanille, aloittaen klaaninvanhimpien pesästä. Kun saat työsi päätökseen, olemme varmasti Tuhkakajon kanssa keksineet sinulle sitten lisää tekemistä", Myrskytuuli naukaisi häntä puolelta toiseen heiluen.

Klaaninvanhimpien petien vaihtaminen oli ollut yhtä tuskaa ja suorastaan nöyryyttävää puuhaa. Nuoret oppilaat tekivät tälläisia hommia, eivät sellaiset jotka olivat miltei soturiksi nimitettyjä! Asiaa ei ollut auttanut ollenkaan vierestä virnuilleet Kurkitassu ja Hiutaletassu, ja oli ollut hyvin lähellä ettei kumpikin oppilas olisi saanut Seittitassua kimppuunsa.
Muiden oppilaiden ilkeileviltä katseilta hän oli kuitenkin säästynyt, mutta uskoi niitä tulevan myöhemmin lisää, kun oppilas siirtyisi parantajien ja päällikön petien jälkeen sotureiden nukkumapaikan putsaamiseen.
"Hei Seittitassu", Taivaslilja tervehti kollia, joka sammalkantamuksiensa kanssa saapui parantajien petipaikalle. Kaunis parantaja oli kumartunut muutaman hassulehtisen kasvin ylle, mutta nosti katseensa oppilaaseen ja hymyili läpimästi tuolle.
"Minun piti tulla vaihtamaan teille sammaleet", Seittitassu mumisi tympääntyneenä. Naaras ei ollut moksiskaan tummaraitaisen kissan äänensävystä, vaan viittoi hännällään tammen takana kasvavaan pusikkoon.
"Voit käydä ensimmäiseksi vaihtamassa Pöllötassun makuualustan. Ole kuitenkin varovainen hänen siirtelemisensä kanssa, raukka on hyvin heikossa tilassa", Taivaslilja selitti.
Oppilas tunsi niskaturkkinsa pörhistyvän, kun muistot murenevasta vuoristopolusta ja Pöllötassun 'uhraamisesta' palasivat välähdyksinä hänen mieleensä. Mitä oikein tapahtuisi, jos naarasoppilas yhtäkkiä heräisi ja muistaisikin kaiken. Sen kuinka Seittitassu oli repinyt hänet alas vuoristopolulta pelastaakseen itsensä, eikä ollut edes ilmoittanut huomanneensa Pöllötassun putoamista, jättäen tuon löytymisen täysin Tähtiklaanin armoille.
"Kuinka hän... voi?" oppilas huomasi kysyvänsä. Taivaslilja vilkaisi pusikon suuntaan ja tuon hymy lämpeni entisestään. Kolli tunsi sisuskalujensa kiristyvän, hän aavisti pahaa.
"Uskon, että Pöllötassu tulee heräämään muutaman päivän sisällä. Hän mumisee aina välillä jotakin ja liikehtii", parantaja selitti. Seittitassu tunsi kuinka veri hänen kehostaan tuntui valahtavan tassujen läpi maan alle. Pöllötassuko olisi nyt todellakin heräämässä? Se ei ollut hyvä juttu, ei hyvä juttu lainkaan. Jos hän oli jo saanut näin ison rangaistuksen Puroklaanin reviirillä metsästämisestä, kuinka iso se tulisi olemaan kun naarasoppilas lavertelisi tapaturmansa oikean syyllisen julki? Oppilas lähti pikaisin askelin kohti pusikkoa, piilottaen Taivasliljalta säikähtäneen olemuksensa.
"Vai olet sinä heräämässä?" hän murisi työntyessään pusikkoon ja laskien puhtaat sammaleet Pöllötassun pedin ääreen. Naarasoppilas näytti aivan nukkuvalta, tuon tummanruskea keho oli kyljellään pedillä ja välillä valkoinen hännänpää nytkähteli tai viikset värähtivät, aivan kuin kissa olisi nähnyt unta. Seittitassu asteli tuon pääpuolelle ja tökkäisi aika rajusti kissaa niskaan. Ei reaktiota, hännänpää korkeintaan liikahti. Oppilas oli selkeästi yhä tajuton, eikä tulisi reagoimaan kun kolli joutuisi kieräyttämään hänet pois vanhan sammalpedin päältä. Tummaraitainen kissa irvisti ja alkoi tekemään puhtaasta sammaleesta petiä.
*Kuinka hyödytön sinä oletkaan, makaat täällä päivät pitkät ja kulutat Vuoristoklaanin yrttivarastoa, joka on jo ihan tarpeeksi vähäinen. Ja herätessäsi tuo lörppösuusi tulee aiheuttamaan minulle karkoituksen klaanista! Olisi parempi jos et heräisi lainka-*
Seittitassun ajatus katkesi siihen, kun hän jäi tuijottamaan sammalta tassujensa välissä. Se oli todella tiivistä, eikä repeytynyt helposti. Oppilaan katse siirtyi hitaasti toiseen oppilaaseen ja tarkemmin katsottuna tuon raollaan olevaan suuhun. Sammaltukko mahtuisi peittämään niin suun kuin nenän sen yläpuolella. Hän alkoi tuntemaan kihelmöintiä varpaissaan.
*Tee se~* Ääni kollin pään sisällä kuiski. Transsinomaisessa tilassa tummaraitainen kissa nousi tassuilleen ja kurkisti varovasti ulos pesästä. Taivaslilja näytti olevan ainoa lähettyvillä oleva kissa ja tuon selkä oli pensaikkoon päin. Pöllötassu ei tulisi pitämään minkään näköistä ääntä, ei varmasti ainakaan niin voimakasta, että parantaja sen kuulisi.
*TEE SE!*
Seittitassu nappasi sammaltukon tassuihinsa ja asettui istumaan naarasoppilaan pään taakse, vetäen kissan kiinni aivan hänen jalkoihinsa. Tuo ei pääsisi pyristelemään taaksepäin, jos sattuisikin heräämään. Sitten kolli alkoi tunkemaan sammalta tummanruksean kissan suuhun ja varmisti, että toisella tassulla piti osaa sammaleesta tuon nenän päällä. Jos pöllötassu heräisi ja yrittäisi päästä poispäin oppilaasta, painautuisivat tuon tassuissa olevat sammaleet vielä kovemmin kuonoa vasten. Kolli pystyi helposti pitämään naaraan pään kiinni itsessään, antaen ajan ja Pöllötassun viimeisten voimien käydä taistelua keskenään.
Muutaman kerran naaras nytkähteli koko kehon pituudelta ja Seittitassu oli kuulevinaan pientä äännähtelyä, mutta hänen otteensa ei hellittänyt. Oppilas katseli silmät viiruina tummanruskean kissan kehoa ja olisi oikeastaan toivonut tuolta hieman enemmän reaktiota, hieman enemmän pyristelyä. Tämä tuntui tavattoman antiklimaattiselta. Kolli kumartui lähemmäs naarasta ja painoi korvansa kissan kaulalle. Ei sykettä. Hän poisti varovasti sammaleen pois nenän edestä ja varmisti useampaan kertaa ettei hampaiden koloon jäänyt sammalhaituvia. Samalla tummaraitainen kissa varmisti ettei Pöllötassu tosiaankaan enää hengittänyt. Turkki mielihyvästä kipinöiden hän kieräytti ruumiin pois vanhan sammalpedin päältä ja pisti uuden tilalle, pyöräyttäen Pöllötassun sen päälle. Hän asetteli oppilaan vielä hieman luonnollisempaan asentoon ja poistui pesästä, arvaillen kuinka kauan menisi, että parantajat huomaisivat potilaansa kuolleen.

​

Kettutassu, Nummiklaani

Usva

//Kettutassun näkökulma Kävyn viimeisimpään tarinaan
Kettutassu heräsi hätkähtäen ahtaassa oppilaiden pesässä. Hän oli nähnyt unta siitä, että Nummiklaanin reviiri tulvi, ja kaikki josta hän välitti, hukkuivat. *Se oli vain uni, mitään tuollaista ei tapahtunut, pelkkä uni,* hän yritti rauhoitella itseään ja tasata hengitystään. Hän tassutti ulos pesästä aukealle, jolla Sadeläikkä, vielä kohtalaisen tuore varapäällikkö, oli järjestämässä aamun ensimmäisiä metsästyspartioita. “Kuiskevirta, Kettutassu, Haukkakiito sekä Kuutassu, lähtekää metsästämään Pöllötasangolle,” tuo valkopilkullinen naaras sanoi.
*Äh! Juuri kun luulin että voisin olla rauhassa tämän aamun, ennen niitä taisteluharjoituksia joita Kuiskevirta suunnitteli eilen!* Kettutassu ajatteli ärsyyntyneenä, mutta meni kuitenkin Kuiskevirran luo. Kettutassu piti kyllä Kuiskevirrasta, mutta ikävöi edelleen Valkotäplää. Kettutassu lähti seuraamaan mestariaan, perässään muu partio. Kun he pääsivät nummelle Kettutassu katseli kohti Puroklaanin reviiriä kävellessään. Hän näki että se oli edelleen veden peitossa, ja tunsi hieman sääliä Puroklaanilaisia kohtaan, jotka joutuivat asumaan tilapäisesti Nummiklaanin reviirillä. Toisinaan häntä kylläkin ärsytti se, että kokonainen toinen klaani asui heidän reviirillään. Kettutassu havahtui ajatuksistaan kun he saapuivat Pöllötasangolle. Partio asettui haistelemaan ilmaa. Pian Kuutassu sai kiinni hiiren, joka suurinpiirtein juoksi hänen edestään. Kettutassu haistoi kanin, ja lähti hiipien hajua kohti. Mutta vikkelä kani lähti karkuun. Tämä päättäväinen oppilas kuitenkin lähti perään. Hän jahtasi ja jahtasi, mutta ei meinannut saada kania kiinni. Yhtäkkiä kun Kettutassu luuli, että hän oli saavuttamassa kania, hän näki tuntemattoman kissan hampaissaan hänen kaninsa! Se oli solakka ruskea naaras, joka katsoi häntä paheksuvasti. “Hei! Minä olin jahtaamassa tuota! Ja mitä sinä teet Nummiklaanin reviirillä, senkin riistavaras!” Kettutassu huudahti vihaisena. *Nyt tämä päivä menee niin hyvin! Aluksi näen painajaisia ja sitten minun riistani varastetaan!*
“Ei kukaan omista riistaa, ja millä perusteella tämä on teidän aluetta?!” tuntematon naaras kivahti.
Kettutassu oli juuri vastaamassa jotain, kun Kuiskevirta juoksi paikalle perässään Kuutassu. Pian paikalle tuli myös Haukkakiito. “Mitä täällä tapahtuu?” sihahti Kuiskevirta.
“Riistavaras,” vastasi Kettutassu.
“Palauta se riista meille niin tästä ei tule tappelua tai mitään muutakaan!” Kuiskevirta käski, ja hänen korvat menivät luimuun.
Kettutassu työnsi kynnet esiin. Tuo vaaleanruskea naaras vain tuijotti partiota halveksivasti. Siinä samassa riistavarkaan takaata tassutti toinen kissa. Mustavalkoinen roteva kolli. *Tuon kanssa en haluaisi tappeluun,* Kettutassu ajatteli.
Kolli kysyi riistavaras-naaraalta: “Hyvä sait saalista. Mennään.” Hän ei ollut huomannut vielä Kettutassua ja muuta partiota. Mutta sitten hän näki partion ja sanoi: “Mitä täällä tapahtuu?”
Kettutassu oletti, että tuo mustavalkoinen kolli oli riistavarkaan ystävä, ja vastasi: “No, sinun ystäväsi tuossa varasti riistaa Nummiklaanilta, ja tunkeutui alueellemme!”
“Ei riista kuulu kenellekkään,” sanoi mustavalkoinen kolli, samalla tavalla kuin se naaras oli sanonut.
Kettutassua alkoi oikein kunnolla ärsyttää. Hän oli todella vihainen. “Pitäisikö meidän viedä nämä rajarikkurit Liekkitähden luo kuulusteltavaksi?” hän kysyi hiljaa Kuiskevirralta. Kuiskevirta ei vastannut mitään, mutta korotti sitten ääntään ja sanoi kahdelle rajarikkurille: “Jos ette nyt lähde ja luovuta riistaa meille, me viemme teidät päällikkömme luo kuulusteltaviksi.”
“Ja todennäköisesti saatte rangaistuksen!” lisäsi Kettutassu.
Vaaleanruskea naaras ja mustavalkoinen kolli kääntyivät poispäin sanomatta mitään mutta riista mukanaan! Kettutassu tulistui: “Lähdenkö perään?!”
“Äh, ei tarvitse, se oli vain yksi kani loppujen lopuksi,” huokaisi Kuiskevirta.
*Niinpä niin,* mietti Kettutassu.
Loppu metsästyspartiosta sujui hyvin, mutta Kettutassu sai vain pienen hiiren loppupartiosta.
//Näköjään Kettutassusta paljastuu tällänen mietteliäs puoli :)

​

Kipinätassu Vuoristoklaani

Kipinä🥳

//Tämä on siis kolmas luku tätä tarinaa mutta en tiedä onko osa kakkonen poistunut vai mitä koska en ite ainakaan nää sitä tääl enää mut aloitan nyt sitten tarinan kolmannen luvun- Sori tästä tuli sit lyhyt.//

Aaltotähti seisoi hänen edesään. “Kipinätassu, minä tiedät että sinä et totellut käskyjäni ja nyt saat kärsiä!” Kipinätassu katsoi kauhuissaan kun hänen päällikkönsä huusi hänelle. “Siispä olet karkoitettu Vuoristoklaanista, äläkä palaa ikinä takaisin!” Aaltotähti jyrähti. “Eiiiiiii!” Häntä ei voitaisi erottaa, ei vain voitaisi, se olisi……..”Kipinätassu herää!” Kuului Hiutaletassun ääni. Kipinätassu avasi silmänsä. “Näitkö painajaisen?” Hiutaletassu kysyi. Kipinätassu nyökkäsi. Häntä pelotti ajatus että Aaltotähti saisi tietää siitä että he eivät olleet eilen leirissä. “Tulkaa jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne, puhujankiven alle kuuntelemaan päällikköne sanaa!” Kuului Aaltotähden ääni. Kipinätassu ja Hiutaletassu kiirehtivät puhujankivelle katsomaan, mitä asiaa päälliköllä olisi. “Kiitos että tulitte tänne, koska kuten hyvin tiedätte, muutaman auringon kierron kuluttua on täydenkuun kokoontuminen.” Aaltotähti aloitti. Kissat nyökyttelivät. Aaltotähti jatkoi “No olen päättänyt vihdoin valita kisat kokoontumiseen.” Syntyi innostunutta puheensorinaa. “Kokoontumiseen ajaksi Myrskytuuli vastaa leiristä. Mukaan kokoontumiseen tulevat, Uskosielu, Ampiaispisto, Mutakoipi, Ruskasiipi, Sorasydän, Tikkatuuli, Kotkasumu, Pöllönkynsi, Kiurusara, Uskotuuli, Tuhkakajo, Siiliviiksi, Keltahavu, Salamavirta, Jäkäläaskel sekä heidän mahdolliset oppilaansa. Myös Mustikkasielun oppilas Hiutaletassu voi tulla koska Ampiaisviiksi on lupautunut vahtimaan häntä oman oppilaansa Kipinätassun lisäksi. Pisaraturkki, Marjaleuka, Sädeloiste, Jänisloikka, Aurinkomyrsky ja Tummavarjo vastaavat leirin vartioinnista. Jos jotain vakavia loukkaantumisia tai muuta vakavaa tapahtuu lähettäkää Lehtituuli tai Kieppumyrsky tuomaan meille sana. Tarvittavissa hätätilanteissa Unikkokukka ja Paarmahehku ohjeistavat pennut, oppilaat, klaaninvanhimmat sekä kuningattaret turvaan. Perhosilta ja Sirkkalehti vastaavat oppilaiden suojelusta vaaratilanteissa. Vanhemmat oppilaat voivat taistella halutessaan, mestarinsa ja vanhempiensa luvalla ja valvonnalla. Kaunosydän ja Piikkisammal te vartioitte pentutarhaa. Helmikaste ja Loskaliito te suojaatte parantajan pesää. Klaaninvanhemmista huolehtii Keltahavuja Pikkukotka. Parantajia auttamaan menee Tuiskuturkki. Jos leiri joudutaan evakuoimaan Myrskytuuli ja Salamavirta ohjaavat kaikki turvallisesti pois. Onko ymmärretty? Jos teitä ei ole valittu mihinkään tehtävään noudattakaa teille annettuja ohjeita mahdollisissa hätätilanteissa.” Aaltotähti selitti. “Me pääsemme kokoontumiseen!” Hihkaisi Hiutaletassu. “Mahtavaa!” Kipinätassu säesti. “En malta odottaa!” Hän sanoi silmät loistaen. Juuri silloin Kipinätassu sai idean. “Mitä jos menisimme juhlistamaan tätä purolle?” Hän kysyi. Hiutaletassu empi. Hän ei halunnut joutua ongelmiin enää. “Enpä tiedä…” Naaras sanoi välttelevästi. “No voin aina mennä sinne yksin, olet tervetullut milloin vain tahdot!” Kipinätassu huikkasi ja sujahti oppilaiden pesän tunneliin. Hiutaletassu jäi miettimään seuraisiko ystäväänsä vai ei. Lopulta hän päätti että ei seurannut. Kipinätassu juoksi tunnelia. Hän oli niin iloinen! Kun hän saapui purolle, hän asettautui auringon lämmittämälle kivelle ja nukahti. Hän heräsi siihen että joku tökki häntä. “Kipinätassu herää.” Sanoi kylmä ääni. Kipinätassu avasi silmänsä ja näki edessään mestarinsa Ampiaspiston, sekä klaaniin päällikön. “Olemme hyvin pettyneitä toimintaasi Kipinätassu.” Sanoi Aaltotähti. Kipinätassu oli pyörällä päästään. Hän ei yhtään tiennyt mitä tapahtui. Hän katseli ympärilleen, ja tajusi olevansa purolla. Myös Hiutaletassu oli siellä. Ampiaspisto huomasi hänen katsovan Hiutaletassua. “Aivan pikku ‘ystäväsi’ johdatti meidät tänne.” Kipinätassu suuttui: “Hiutaletassu kuinka sinä saatoit?” Hiutaletassu painoi päänsä ja mutisi “Anteeksi haluan vain olla mahdollisimman hyvä oppilas.” Kipinätassu oli raivoissaan: “Saatat ehkä olla hyvä oppilas mutta surkea ystävä!” “Ystäväsi teki aivan oikein.” Aaltotähti sanoi kylmästi. Kipinätassu ei voinut uskoa että hänen ainoa ystävänsä olisi pettänyt hänet. “Voin selittää Aaltotähti minä…..-” Kipinätassu aloitti. “Ei mitään selityksiä, olet karkoitettu ikuisesti!” Aaltotähti sanoi silmät leiskuten. “Jos näemme sinua reviirillä enää, nyljemme sinut!” Aaltotähti varoitti. “Joten parasta häipyä.” Totesi Ampiaispisto ivallisesti. “Mutta, minne minä muka menisin?” Kysyi Kipinätassu hätääntyneenä. “No se on sinun ongelmasi.” Ampiaspisto tokaisi. “Ai niin ja vielä yksi asia. Et ole enää Kipinätassu et ansaitse klaaninimeä.” Aaltotähti sanoi ja kaikki kolme lähtivät pois. Mitä minun kuuluisi tälläisessä tilanteessa tehdä? Olen klaanini hylkäämä ja alkaa tulla pimeä. Kipinätassu päätti nukkua yön ajan purolla kivikasan alla olevassa pienessä luolassa. siellä oli pehmeää sammalta, josta hän valmisti itselleen vuoteen. Sitten hän sulki silmänsä ja nukahti. Mitäköhän huominen toisi tullessaan?

Jatkuu seuraavassa luvussa.

​

Kipinätassu Vuoristoklaani

Kipinä🥳

Kipinätassu avasi silmänsä ja haukotteli. Oli auringonhuippu. Osa sotureista ja oppilaista heräsi aikaisin aamulla aamupartioon, mutta Kipinätassu ei. Kipinätassu katselu unisesti ympärilleen. Hänen ystävänsä Hiutaletassu nukkui vieläkin. Yllättäen Ampiaspisto, Kipinätassun mestari työnsi päänsä oppilaiden pesään ja ilmoitti: "Tänään jäätte molemmat koko auringon kierroki leiriin ja valitsette tuoresaalista viimeisenä." Kipinätassu katsoi hämmentyneenä mestariaan. "Minua sinä et voi määrillä et ole mestarin!" Hiutaletassu uhitteli, mutta heidän yllätyksekseen Ampiaspisto hymyili: "Ei tämä käsky minulta tule vaan päälliköltä Aaltotähdeltä." Oppilaat katsoivat soturia järkyttyneitä. Ampiaspisto hymyile omahyväisesti ja lähti. "En voi uskoa että oma mestarinsa ilmiantoi meidät päällikölle!" Kipinätassu raivosi. "En vietä varmasti koko auringon kiertoa, täällä!" Kipinätassu huusi. "Jos lähdet pois leiristä sinut voidaan karkoitettaa" Hiutaletassu varoitti. Kipinätassu oli haljeta raivosta. "Jotenkin me täältä pääsemme sen minä lupaan." Hän mutisi hiljaa ystävälleen. Myöhemmin Ampiaispisto, toi heille ison kasan sammalta: "Vaihtakaa kaikkien oppilaiden makuualuset." Ampiaspisto lähti, jättäen oppilaat raatamaan. He vaihtoivat uudet makuualuset kaikille. Silloin Kipinätassu sai idean. Hän muotoili vanhoista sammalesta kaksi kissan muotoista hahmoa ja asetti ne heidän nukkumapaikoilleen. "Nyt kaikki luulevat että nukumme ja voimme lähteä!" Kipinätassu kuiskasi. "Kuinka se onnistuu?" Hiutaletassu kysyi. Kipinätassu hymyili ja siirsi kiveä oppilaiden pesään perällä. Sieltä paljastui tunneli. "Tule." Hän sanoi ystävälleen ja meni tunneliin. Hiutaletassu tuli perässä. He laittoivat kiven paikalleen ja jatkoivat matkaa halki pimeä ja ahtaan tunnelin. He kävelivät ikuisuudelta tuntuneen matkan kunnes tunneli alkoi mennä jyrkästi ylöspäin. Päivänvaloa alkoi näkyä tunnelin suuaukolta. He kiipesivät ulos raittiiseen vuoristoilmaan. "Missä me olemme?" Hiutaletassu kysyi ihmeissään. "Purolla." Vastasi Kipinätassu. He tosiaan olivat suurella purolla. "Tännekö se tunneli vei?" Kysyi hämmästynyt Hiutaletassu. Kipinätassu nyökkäsi. "Jos minut karkoitetaan tulen tänne asumaan." Kipinätassu kertoi. "Jos minutkin karkoitettaisiin tulin tänne." Hiutaletassu myönsi. He viettivät purolla melkein koko päivän, kunnes aurinko alkoi laskea. Heidän on istui saada jopa hieman kalaa. Lopulta he menivät tunnelia pitkin takaisin oppilaiden pesään ja piilottivat sammalhahmot tunneliin. Kukaan ei ollut huomannut mitään. He ottivat tuoresaaliskasasta linnun ja alkoivat syödä sitä. Kun aurinko laski ja kuunhuippu lähestyi oli aika mennä nukkumaan. Kipinätassu käpertyi kerälle sammalvuoteelleen ja nukahti.