Ulkonäkö
Sinitassulla on kaunis lumenvalkea turkki, mutta hänen oikea korvansa, hännänpää, vasen etutassu, oikea
takatassu ja kuono värjäytyvät pikkuhiljaa tummanruskeiksi, mitä vanhemmaksi hän tulee. Hänen karvansa on lyhyehköä. Sinitassu on ruumiinrakenteeltaan normaalista kuutamoklaanilaisesta poikkeava, sillä ei partioiden ja koulutusten keskellä ehdi välttämättä lainkaan syödä, ollen näin hintelä hujoppi. Tietenkin hänen emonsa ollessa kotikisu ja isän erakko, jonka sukujuuret ovat Puroklaanista, ei Sinitassu tietenkään omista kuutamoklaanilaiselle tyypillistä isoa kokoa, leveitä lapoja ja raskaampaa rakennetta. Kooltaan hän on pieni ja aika heiveröinen, mutta todella notkea, nopea ja ketterä.
Korvat ovat hänellä pienet ja silmät ovat väriltään siniset, mistä hänen nimensäkin tulee. Naaraan kasvoilla on useasti suloinen ilme, jossa näkyy häivähdys viattomuutta. Anturat hänellä ovat tumman harmaat ja häntä on normaalipituinen Sinitassun kokoon nähden, eikä sen karvoitus eroa muusta turkista mitenkään.

Luonne
Sinitassu on luonteeltaan ystävällinen, eikä ikinä tunnu suuttuvan kenellekään yhtään mistään. Hän pyrkii olemaan se pieni positiivinen valonlähde synkkien kuutamoklaanilaisten joukossa, mutta klaanitoverit näkevät hänet lapsellisena, naiivina ja sinisilmäisenä kaikelle pahalle mitä hänen ympärillään tapahtuu. Sinitassu on todella omistautunut kuutamoklaanilaisena olemiselle, koska saa vähän väliä kuulla emonsa kotikisutaustasta eikä hän haluaisi, että häntä kohdellaan kotikissana tai muuten vain ulkopuolisena klaanissa missä hän syntyi ja on koko elämänsä kasvanut. Siksi hän ottaakin itselleen hieman liian ison palan vastuuta ja suuren kasan tehtäviä hoidettavakseen, joidenka parissa viettää kaiken aikansa. Hän haluaa näyttää muille, että on yhtälailla kuutamoklaanilainen ja klaanikissa kuten kaikki muutkin, joidenka sukujuuret Kuutamoklaanista ovat. Sinitassu nauttii todella paljon kehuista, kuten kuka tahansa muukin. Niiden kuuleminen saa hänet uskomaan siihen, ettei ole mitenkään muita kuutamoklaanilaisia alempana.
Sinitassu ei ikinä pystyisi tappamaan tai satuttamaan ketään, vaikka hänen oma henkensä olisi vaarassa. Hänen mielestään kukaan ei ansaitse turhaan kipua tai kuolemaa. Hän kuitenkin osaa taistella taidokkaasti vain sen takia, että kuutamoklaanissa painotetaan todella paljon taistelutaitojen oppimiseen. Sinitassua on myös todella helppo huijata, koska hän haluaisi aina uskoa kaikista pelkkää hyvää, eikä osaisi epäillä ketään oudon käyttäytymisen takia. Sinitassulla on hänen kannaltaan huono miesmaku, naaras päätyy yleensä tykästymään niihin "pahoihin" kolleihin, joita ei Sinitassun tunteet kiinnosta ollenkaan. Ehkä hän uskoo saavansa nämä kollit muuttumaan paremmiksi jos ne viettäisivät aikaa naaraan seurassa. Yleensä tällaiset suhteet päättyvät nopeasti ja jättävät Sinitassun muutamaksi päiväksi huonolle tuulelle, mutta hän on kyllä nopea niistä selviämään.

Muuta
Sinitassu on ainut pentueestaan, joka jäi henkiin. Taistelutaitoa löytyy, kuten vauhtiakin. Soturinimekseen hän saa Sinimintun. Nimi Siniminttu tulee naaraan hajusta, kotikisutaustaisena hänen ympärillään leijailee kuutamoklaanilaisen normaalituoksun lisäksi myös minttu. Vaikka naaras arvostaakin päällikköään, häntä hieman harmittaa nimensä saaminen, koska se muistuttaa häntä alati siitä ettei ole kuutamoklaanilainen vereltään.