Ulkonäkö
Rottaturkki on hiilenharmaa kolli, jolla on meripihkanväriset silmät. Hän on hyvin laiha ja melko pienikokoinen johtuen huonosta ravinnonsaannista pentuna. Pitkän häntänsä ja pitkien jalkojensa takia hän on kuitenkin ketterä kuin orava ja nopea juoksemaan. Rottaturkilla on isot korvat, jotka näyttävät lähes huvittavilta muuten solakkaan vartaloon nähden. Hänellä on hyvin terävät kynnet ja hampaat, musta nenä ja vaalea pigmenttiläikkä vasemmassa kyljessään.

Luonne
Rottaturkki on tottunut pitämään suunsa kiinni ja huolehtimaan omista asioistaan. Hänelle onkin kehittynyt kova ulkokuori, jonka sisälle näkevät vain harvat ja valitut: oikeasti kolli on melko lempeä luonne, jolla on paljon ideoita ja ajatuksia. Hän puolustaisi lähimmäisiään vaikka kuolemaansa saakka ja sisimmissään on myös herkkä nuorukainen, joka pohtii asioiden syvällisempiä tarkoituksia ja sortuu hyvin usein yliajatteluun ja stressaamiseen. Hän ei missään nimessä ole sosiaalinen ekstrovertti, vaan viihtyy hyvin yksin tai vain muutaman, hyvin tuntemansa kissan kanssa. Hän ei ole luonnostaan kova tai rohkea mutta tekee mitä käsketään, koska tietää niskuroinnin seuraukset. Rottaturkki on kuitenkin hyvin ovela ja osaa vedellä oikeista naruista saadakseen itselleen tai läheisilleen etuja. Siis hyvä esittämään ja ylistämään korkeimpiaan. Muut voisivat nähdä hänet omaa tahtoa vailla olevana Kuolotähden palvelijana, mutta tosiasiassa hän taistelee omaa hiljaista taisteluaan päällikön valtaa ja arvoja vastaan. Esittäminen ja omien arvojen vastaan toimiminen on hänestä vastenmielistä, mutta hän tekee sen, jos se vain on tarpeen. Jos hän voisi nousta arvoasteikossa korkealle, ehkä hän voisi tehdä Luuklaanista paremman paikan? Hän ei kuitenkaan haluaisi päälliköksi, koska ei kestäisi niin isoa taakkaa ja vastuutta stressaajana, mutta yrittää olla mahdollisimman hyvä soturi. Hän kaipaa jonkinlaista arvostusta ja huomiota, jota ei saanut riittävästi ollessaan nuorempi. Kokee tulleensa pentuna kaltoinkohdelluksi (mikä on totta) ja kokee suurta katkeruutta siitä. Siksi hän haluaa joskus kovasti kumppanin ja pentuja, jotta voisi elää onnellisen lapsuuden heidän kauttaan. Tämä ajatus ei toki suoranaisesti ole hänen mielessään, mutta hän on aina ollut innokas leikkimään pentujen tai itseään nuorempien kanssa, mikä on nähty heikkoutena Luuklaanissa, mutta varmasti eräänlaisena vahvuutena ja inhimillisyyden osoituksena muissa klaaneissa. Pennut ovat ainoita kissoja, joiden kanssa Rottaturkki voi kokea olevansa aito, koska pennut harvoin kyseenalaistavat hänen todellista itseään. 
Rottaturkki ei ole koskaan palvonut Pimeydenmetsän kissoja samalla tavalla kuin muut luuklaanissa ja sieltä lähdettyään alkaakin lujasti uskoa Tähtiklaaniin.

Muuta
Rottaturkki syntyi erakkona, mutta oli ainoa, joka selviytyi synnytyksestä hengissä, myös hänen emonsa kuoli. Oli melkein kuollut ja hyvin nälissään, kun vietiin Luuklaaniin.
Inhoaa nimeään, jonka sai surkean olemuksensa perusteella.
Varaemona toimii Myyräkynsi.