Alue

Puroklaanin alue koostuu monista erilaisista puroista ja niiden pääjoesta. Joet ja purot ovat todella runsaskalaisia koko vuoden. Joki virtaa Tulikammiolta asti aina Neljän virran tammelle. Joesta haarautuvat purot taas laskeutuvat Puroklaanin länsiosassa olevaan järveen. Purojen välissä olevilla maatilkuilla kasvaa todella harvoin puita. Niissä kasvaa lähinnä pensaikkoa, tai vaan pelkkää ruohoa ja kaislikkoa. Siellä täällä on myös kiviä joidenka päällä puroklaanilaiset tykkäävät nauttia auringosta. Joet ja purot ovat osa syviä, osa matalia, osa virtaa lujaa ja osa taas hitaasti. Tulikammiolta tulleen joen toisella puolella taas ei ole ollenkaan haarautuvia puroja. Siellä kasvaa enemmän puita ja pensaikkoa. Puroklaani ei kuitenkaan metsästä tällä alueella paljoa tai edes käy siellä ja Tulikammiolle menevät kissat kulkevat tämän alueen kautta.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Järvi

Järvi Puroklaanin alueella on suuri ja runsaskalainen. Järvi on rannasta matala, mutta se syvenee yllättäen. Ranta taas on hiekkainen ja vuoristoon päin mentäessä se muuttuu kiviseksi. Järven rannalla on myös puita, kuten kuvassa näkyy. Moni puroklaanilainen tykkää uida ja kalastaa järvellä.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Riista

Kalat ja vesimyyrät pääasiassa. Linnut viihtyvät lähempänä Vuoristoklaanin rajaa.

​

Leiri

Leiri sijaitsee tämän suuren joen rannan lähellä, karhunvatukkapensaikon ja kaislikon suojissa. Leiri on aika

suurikokoinen, joten sinne on helppo hyökätä. Maa leirissä on joko hiekkaa tai kuivunutta/ kosteaa mutaa. Isoimman joen toiselta puolelta näkee suoraan Puroklaanin leiriin, mutta harva muu klaanikissa lähtee sitä ylittämään. Puroklaanin leiriä ja sen pesiä on koristeltu kauniilla kivillä, sulilla ja simpukoilla. Kuvaa katsottaessa leiri näyttää hieman sekasortoiselta, mutta antaakaa minun selittää! Klaaninvanhusten pesä (joka ei kuvassa näy) on kaislikon keskellä olevassa pienessä kuopassa. Pentutarha ja oppilaiden pesä ovat molemmat rakenteeltaan sammalta ja kovettunutta mutaa. Parantajanpesä on puska, jonka edessä makaa leveä kivi. Kiven alla on kolo, josta pesään pääsee. Päällikön pesän kuuluisi olla myös kaislikossa nuolen osoittamassa suunnassa, mutta loppui paperilla tila kesken niin piirsin sen tuohon eteen. Eli sen kuuluisi oikeasti olla

kaislikoiden seassa, kuitenkin pilkistäen niin, että sen päällä puhuvan päällikön näkee. Puroklaani kutsuu siis kiveä, mistä päällikkö kutsuu klaaninsa koolle, Päällikön pesäksi. Sotureiden pesä on haljenneen kiven sisällä. Heti leirin vieressä on joki, missä oppilaat ja pennut opettelevat uimaan.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Vaarat

Lehtikadon aikaan joki ja purot jäätyvät, eikä jää ole välttämättä vahvimmasta päästä. Jos kissat eksyvät heikolle jäälle, he luultavasti putoavat jäihin ja hukkuvat. Myös muina vuodenaikoina syviin ja nopeasti virtaaviin vesiin on taidokkaampikin uimari hukkunut. Rankan sateen jälkeen purot ja joki tulvivat. Joskus tulvavesi ylttää leiriin ja kissojen on pakko lähteä sieltä ja odottaa tulvaveden laskeutumista. Kissat sairastuvat helposti

viher -ja valkoyskään veden äärellä asuessaan.

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Kissat

Puroklaanin kissat ovat hyviä kalastajia ja he rakastavat vettä. He pitävät klaaninsa kissoja sivistyneinä, hienostuneina ja asiallisina. He pitävät itseään ylempiarvoisina mitä muut klaanit, koska heillä on suurin reviiri ja isoin klaani. Puroklaanin kissat eivät mielellään harrasta tappeluja, mutta käyvät kyllä taistoon jos tilanne sellaista vaatii. He suojelevat kotiaan kynsin ja hampain. Heillä on nopeat refleksit, mitkä ovat tulleet kalastuksesta ja he ovat vahvoja kissoja uimisen ansiosta. Muut klaanit pitävät Puroklaanin kissoja itsepäisinä, laiskoina ja pelkästään itseään ajattelevina. Puroklaanin kissat ovat hyviä taistelemaan veden ääressä. Rakenteeltaan kissat ovat siroja, kuitenkin vahvoja, hyvinsyöneitä ja puhdasturkkisia.

​

Ominaistuoksu

Puroklaanin kissat tuoksuvat useimmiten kalalle, mikä ei muiden klaanikissojen neniin tuoksu miellyttävältä. Puroklaanilaiset ovat kuienkin oppineet nauttimaan kalan hajusta, joten se ei heitä haittaa. Märkä sekä kuiva hiekka ja vesi kuuluvat myös heidän ominaistuoksuihinsa.