Ulkonäkö

Kultakuiske omaa harmaan turkin, mutta turkin seassa on kanelinruskeaa karvaa paikoittain, eniten ehkä niskassa, hännässä ja selässä. Harmaassa turkissa on myös tummemman harmaita raitoja. Häntä on hänellä ehkä hiukan normaalia lyhyempi. Karva on lyhyttä, mutta paksua. Kultakuiske on ihan normaalikokoinen puroklaanilaisnaaras, eikä omista hirveää määrää lihaksistoa. Naaraalla on vaaleanpunainen kirsu ja vaaleanpunaiset anturat. Silmät ovat hänellä meripihkan väriset.

 

Luonne

Kultakuiske on ystävällinen naaras joka yrittää tuoda kaikkeen kauneutta sanoillaan. Hän yrittää nähdä aina asioiden hyviä puolia ja yrittää olla välittämättä pahoista puolista. Kultakuiske on hyvin suojelevainen pentujaan kohtaan, mutta pystyy kyllä tarvittaessa antamaan heille omaa rauhaa ja tilaa, jos he sitä tarvitsevat.

 

Muuta

Toimi enemmän kuningattarena, kuin soturina.

​

Kuoli 15.05.2020 syynä verenhukka haavojen takia, mitkä Luuklaanin Pakkasviima ja Ohramyrsky aiheuttivat. Oli noin 8-vuotias kuollessaan.

​

Menneisyys

Kultakuiske syntyi täysiverisenä puroklaanilaisena, jonka vanhemmat kuolivat nuorina. Hän vietti suurimman osan elämästään ystäviensä Hunajavirran ja Kanijalan kanssa. Kun heidät nimitettiin sotureiksi löydettiin Puroklaanin alueelta hylätty pentu, joka nimettiin Saniaispennuksi. Puroklaanin pentutarhassa ei silloin ollut yhtäkään pentuetta tai kuningatarta, joten Saniaispentu nukkui siellä yksin. Tämä tietenkin johti siihen, että kun Saniaispentu kasvoi ja tuli uteliaaksi, hän karkasi leiristä, koska kukaan ei häntä pentutarhassa vahtinut. Seuraavana päivänä pentu löydettiin kuolleena, mikä järkytti Kultakuisketta hyvin paljon. Hän lupasi itselleen, ettei ikinä päästäisi yhtäkään orpopentua silmistään, jos niitä hänen aikanaan Puroklaaniin vielä tulisi.

Nuorena soturina naaras tapasi klaaninsa reviirillä kuljeskelevan kulkukissan ja rakastui palavasti tuohon. He tapasivat monia kertoja salaa ja joka kerta soturitar olisi halunnut pyytää kulkukissaa liittymään Puroklaaniin. Kulkukissa ei kuitenkaan ymmärtänyt klaanien tapoja ja sääntöjä, hän oikeastaan halveksui niitä mikä johti moniin kiistoihin heidän välillään. Loppujen lopuksi he riitelivät niin pahasti, että päättivät etteivät tapaisi enää. Kultakuiske oli sydänsurujen murtama monta päivää kunnes sai tietää, että odotti kulkukissan pentuja. Hän panikoi tilanteen takia, koska Puroklaani ei todellakaan saisi tietää pentujen isästä. Niinpä hän kertoi Hunajavirralle ja Kanijalalle kulkukissan tapailusta ja siitä, että odotti tuon pentuja, saadakseen ystäviltään jonkinlaista neuvoa tilanteeseen. Hunajavirta ja Kanijalka olivat soturittaren onneksi ymmärtäväisiä eivätkä suuttuneet hänelle, vaan tukivat tuota täysin. Kanijalka lupasi, että voisi esittää olevansa pentujen isä, kolmikko kuitenkin vietti keskenään paljon aikaa ja he kaikki olivat todella läheisiä toisilleen, joten pennut Kultakuiskeen ja Kanijalan välillä tulisivat tuskin yllätyksenä kellekkään.

Tummapentu, Ruskapentu ja Täpläpentu syntyivät ja Kultakuiske rakasti heitä kovasti. Pentujen ollessa vain muutaman päivän vajaita kuusikuisiksi, vastasyntyneet Kotkapentu ja Räntäpentu jäivät orvoiksi heidän vanhempiensa kuoltua tai kadottua. Vaikka Kultakuiske olisikin päässyt takaisin soturin työhön, mitä hän rakasti, hän jäi hoitamaan kahta pentua, kuten oli aikaisemmin luvannut itselleen. Ja näin jatkui monta vuodenaikaa. Pentujen päästessä oppilasikään Kultakuiske siirtyi hoivaamaan nuorempia pentuja, jotka hoitoa kaipasivat.

Tummakajon, Ruskalehden ja Täpläliidon saatua soturinimensä Tummakajo tuli valittamaan emolleen asioista jotka painoivat hänen mieltään, sekä pahoista unista, jotka piinasivat häntä miltei joka yö. Keskustelun muuttuessa tunteikkaaksi Kultakuiske paljasti tuolle totuuden pentujensa isästä. Tummakajo järkyttyi ja suuttui emolleen. Heidän välinsä rikkoutuivat ja meni monia kuita ennen kuin he pystyivät taas puhumaan toisilleen. Kultakuiskeen löytäessä verisen taistelutantereen Puroklaanin reviiriltä Tummakajo viimeinkin antoi tuolle anteeksi ja rauhoitteli järkyttynyttä emoaan.

Ei mennyt kuin puoli kuuta tapahtuman jälkeen, kun Kultakuiske oli Hunajavirran kanssa kävelyllä Puroklaanin alueella. He juttelivat tulevista vanhoista päivistään ja muistelivat iloisin mielin menneitä. Hunajavirran palatessa takaisin leiriin Kultakuiske jatkoi matkaansa kohti Vuoristoklaanin rajaa. Hänen epäonnekseen Luuklaanin silloinen varapäällikkö Pakkasviima ja Puroklaanista eronnut Ohramyrsky olivat paikalla ja kävivät naaraan kimppuun. Kultakuiske ei saanut tapeltua vastaan ja lopulta jäikin kuolemaan verenhukan takia rajan lähelle. Tähtiklaaniin häntä tuli hakemaan Saniaispentu. Juuri ennen Tähtiklaanin liittyessään näki Kultakuiske Pimeydenmetsään joutuneen kulkukissan jota aikaisemmin rakasti. Hän sai tietää, että tuo oli piinannut Tummakajoa tuon unissa ja soturitar uhkasi, että jos hän jatkaisi samaan malliin hän tulisi itse hakemaan tuon Pimeydenmetsästä ja veisi tuon jäljellä olevan sielun.