Ulkonäkö

Naaraalla on "pohjaturkin" värinä harmaa. Mustia tiikerimäisiä raitoja ympäri kehoa, paitsi vatsassa joka on valkoinen. Korvat ovat terävät, samoin kynnet. Kirsu on musta ja kirsun ympärillä (tarkoitan kuonossa) on oranssia. Meripihkan väriset silmät. Ruumiinrakeenteeltaan ihan tavallinen kissa naaras.

​

Luonne

Kiltti toisille ja auttaa mielellään muita. Jos kukaan ei tarvitse apua tämä vetäytyy omiin oloihinsa pesäänsä. Käyttäytyy emomaisesti kaikille kissoille. Ei halua haastaa riitaa ja yrittää toimia välikäpälänä muiden riidoissa. Tykkää opettaa pieniä asioita muille parantajan "Käsikirjasta" esim. kuinka haava tyrehdytetään jne. Jos tällä on todella tylsää tämä saattaa lähteä pikku seikkailuille Vuoristoklaanin alueelle.

​

Muuta

Tykkää kiipeilystä, yksinolosta sekä yrttien järjestelyistä ja keruusta.

Kuoli 07.02.2021 Kuolontähden pudottaessa hänet vuoristopolulta alla pauhaavaan solaan missä naaras menetti tajuntansa ja hukkui. Oli 14-vuotias kuollessaan.

​

Menneisyys

Huurrekukka syntyi täysiverisenä vuoristoklaanilaisena, joka menetti vanhempansa jo pentuna. Tämä inspiroi naarasta parantajan polulle, minkä hän teki hyvin selväksi silloiselle Vuoristoklaanin parantajalle Kaislankorrelle. Kolli otti miltei viisikuisen pennun mielellään opetukseensa ja he aloittivatkin opetuksen jo ennen kuin Huurrekukka oppilasnimeään sai. Yrttien opettelu sai hänen ajatuksensa kaikkoamaan vanhempien menetyksestä ja siitä orvosta tunteesta mikä hänen sisällään oli. Oppilas ei ainoastaan tehnyt kovaa työtä kasvien parissa vaan myöskin klaanitovereidensa keskuudessa. Hän oli todella sosiaalinen ja solmikin monia ystävyyssuhteita jo nuorena. Huurrekukka oli myös todella hyvissä väleissä kaikkien muiden klaanien parantajien sekä heidän oppilaidensa kanssa.

Parantajaoppilasaikana ei hänelle mitään sen ihmeellisempää tapahtunut, naaras seurasi kuinka hänen ystävänsä kasvoivat, nousivat arvojärjestyksessä, ihastuivat ja saivat pentuja. Huurrekukalle oli aina riittänyt hänen ystäviensä sekä klaanitovereidensa onni ja ilo, eikä hän ikinä tuntenut jäävänsä mistään "paitsi".

Miltei heti parantajanimensä saatuaan alkoi Huurrekukan elämässä tapahtumaan. Nyt, kun Kaislankorsi pystyi luottamaan siihen, että hänen oppilaansa pärjäisi yksin yrttienkeruureissuilla, pystyi nuori parantaja liikkumaan hieman vapaammin. Naaras löysikin itsensä useasti Vuoristolaanin ja Puroklaanin rajan läheisyydestä yrttien kasvaessa tuolla alueella rikkaasti ja kuten arvata saattaa, tapasi hän siellä erään kerran Tiikerikallion. Tiikerikallio oli yksi tunnetuimpia Puroklaanin sotureita siihen aikaan ja koko kanjoni tunsi kissan tuon mahtavista taistelutaidoista, mutta myöskin tuon vahvasta luonteesta. Kolli seisoi murtumattomana ajatustensa ja sanojensa takana, eikä hänen mielipiteitään noin vain saatu muuttumaan, vaikka itse päällikkö niin pyytäisi. Tiikerikallio käyttäytyi hyvin ystävällisesti Huurrekukkaa kohtaan ja naaraan ollessa todella sosiaalinen ja positiivinen luonne, syntyi heidän välilleen nopeasti suhde. Mutta parantajan ajatellessa sen olevan ainoastaan ystäväsuhde, oli Tiikerikalliolla toiset aikeet. He ehtivät näkemään toisiaan vain puoli kuuta, kunnes kolli avautui omasta suhde-elämästään Puroklaanissa ja siitä kuinka hänen kumppaninsa oli hylännyt hänet heidän pentunsa Puronpennun (Puronlaulu) syntymän jälkeen. Huurrekukasta tuntui pahalta kollin puolesta ja hän yritti olla tuon tukena, muttei tiennyt käyttäytyvänsä juuri niin kuin Tiikerikallio oli halunnut hänen käyttäytyvän. Vain kuu tapaamisen jälkeen huomasi parantaja odottavansa Tiikerikallion pentuja. Naaras eli usean päivän shokissa, ajatellen mitä hänelle nyt kävisi, soturilakihan kielsi parantajilla pentujen hankinnan. Huurrekukan kertoessa Tiikerikalliolle pennuista, tuo kielsi kaiken eikä enää halunnut nähdä parantajaa. Tällöin oli ensimmäinen kerta hänen vanhempiensa kuoleman jälkeen, kun naaraasta tuntui, että hän oli aivan yksin ongelmiensa kanssa, Tähtiklaanikin olisi jo varmasti kääntänyt selkänsä hänelle. Niinpä hän kertoikin pennuistaan lähimmäiselle ystävälleen Kukkasydämelle ja yhdessä he laativat sunnitelman mitä tekisivät Huurrekukan pentujen kanssa. Parantaja kertoi Kaislankorrelle, että Tähtiklaanin antaman enneunen mukaan hänen pitäisi lähteä kuun ajaksi pois, etsimään jonkinlaista vahvaa yrttiä vuoristosta, koska kylmän lehtikadon takia heidän yrttivarastonsa olivat vähäisiä. Oikeasti naaras piiloutui taaempana vuoristossa olevan pienen aukion laidalla olevaan luolaan, mihin Kukkasydän toi hänelle syötävää, sekä piti parantajalle seuraa aina siihen asti, kunnes tuon pennut syntyivät. Kukkasydän ei kuitenkaan ikinä ehtinyt Huurrekukan luokse tuon synnyttäessä, sillä lumimyrsky oli tukkinut ainoan reitin aukiolle. Parantaja makasi vastasyntyneiden pentujensa kanssa hirveässä pakkasessa ilman yrttejä, ruokaa ja vettä kolme päivää, seuraten kuinka hän ja hänen pentunsa heikkenivät. Neljännen päivän aamun sarastaessa oli Huurrekukka kaivanut haudan pennuilleen mihin hän heidät hyvästeli. Viimeisillä voimillaan naaras kiipesi pois aukiolta ja palasi Vuoristoklaanin leiriin.

Vain muutama kuu tapahtuman jälkeen Kaislankorsi pääsi hengestään Kuutamoklaanin hyökätessä Vuoristoklaaniin rajakiistan takia. Huurrekukka oli järkyttynyt, olihan hän saanut oman parantajanimensä vain neljä kuuta aiemmin. Hän oli varma, että kaikki tuona lehtikatona tapahtunut oli Tähtiklaanin rangaistus siitä mitä hän Tiikerikallion kanssa teki.

Tämän jälkeen Huurrekukan ajatuksissa ei juurikaan pyörinyt mikään muu kuin Vuoristoklaani. Hän ei päästänyt taistelusta haavoittuneita pesästään ennen kuin oli täysin varma, että nuo olisivat kunnossa ja valmiina jatkamaan elämäänsä normaalisti. Tämä kuitenkin sai parantajan ajatukset muualle kaikesta siitä ikävästä mitä hänelle oli tapahtunut ja yllätyksekseen hän huomasi sen auttavan. Nähdessään klaanitovereidensa tervehtyvän hänen avullaan antoi Huurrekukalle toivoa siitä, että kaikki kyllä palaisi normaaliksi ennemmin tai myöhemmin. Hän ei tämän jälkeen myöskään vihoitellut Tähtiklaanille, niin monta ihmeparantumista hän oli tuona aikana nähnyt. Hän oli varma, että esi-isät olivat auttaneet häntä klaaninsa parantamisessa eivätkä siis olleet enää vihaisia hänelle.

Eräänä kevätaamuna oli Huurrekukka lähtenyt etsimään unikonsiemeniä läheltä Kuutamoklaanin rajaa. Vaikka Vuoristo- ja Kuutamoklaanin välit eivät olleet parhaimmat vielä niihin aikoihin, oli parantaja päättänyt ettei vaivaisi ketään soturia tai oppilasta käskyttämällä nuo hänen suojelioikseen. Naaraan kimppuun kuitenkin hyökkäsi aikaisella metsästysretkellä ollut kuutamoklaanilainen Taistovaara, joka oli luullut Huurrekukan ylittäneen rajan. Parantajan onneksi Neljän virran tammen lähistölle eksynyt nummiklaanilainen Lumiviiksi kuuli hänen avunhuutonsa ja ajoi kuutamoklaanilaisen pois. Kaksikon jäädessä hetkeksi keskustelemaan toi nummiklaanilainen esille oudon unen ja ennustukselta kuulostavan uhkauksen minkä oli kuullut. "Puu ja Kyy hukuttavat kanjonin kostoon ja kuolemaan. Mutta on toivoa kissasta, jonka pienen pieni pisara rohkeutta voi pelastaa klaanit. Ja tulee suuri taisto, jossa vain toinen voi voittaa ja valittu kissa joutuu tekemään valinnan klaaninsa ja läheisen kissan välillä."

Seuraavana yönä oli Tikkujalka vieraillut Huurrekukan unessa ja kertonut salaperäisen kissajoukon asustavan Vuoristoklaanin alueella, ketkä olivat soturin tappaneet vain muutama tunti aikaisemmin. Kissajoukon johtaja oli kutsunut itseään Puutähdeksi ja paljastanut olevansa Tikkujalan kumppanin Huurremyrskyn veli. Ennen parantajan heräämistä oli kolli vielä varoittanut "Kanjonin olevan täynnä luita", ja pyytänyt Huurrekukkaa katsomaan pian syntyvien pentujensa perään hänen puolestaan. Herätessään oli naaras heti tajunnut Puutähden liittyvän ennustukseen ja ilmoittanut Tikkujalan kertomuksesta silloiselle Vuoristoklaanin päällikölle Tammitähdelle. Samana yönä Neljän virran tammen kokoontumisessa Tammitähti kertoi kaikesta tapahtuneesta ja ennustuksesta muillekin klaaneille, vain kuullakseen muidenkin klaanien tietävän niistä jo. Hetken keskusteltuaan asiasta saapui Puutähden johtama joukko paikalle ja Puutähti uhkasi yksitellen hyökätä jokaiseen klaaniin elleivät nuo antautuneet "Luuklaanille" ja sen kieroille tavoille. Päälliköt saivat sovittua kaikkien klaanien tapaavan Luuklaanin neljäsosakuun päästä Neljän virran tammella, milloin he joko antautuisivat tai heidät tapettaisiin.

Tuon neljäsosakuun sisällä Tähtiklaani oli todella paljon yhteydessä Huurrekukkaa, varoittaen kanjoniin levinneestä saastuneesta vedestä sekä Tammitähden vielä syntymättömiin pentuihin kohdistuneesta vaarasta, mikä piti Vuoristoklaanin kissat hyvin kiireisinä koko neljäsosakuun ajan. Suuren taistelun alkaessa Huurrekukka oli aluksi Vuoristoklaanin leirissä pitämässä huolta Huurremyrskystä, joka oli juuri aikaisempana yönä synnyttänyt. Mutta kun vuoristoklaanilaisia ei alkanut kuulumaan takaisin, päätti parantaja lähteä katsomaan mitä Neljän virran tammella oikein tapahtui. Naaras saapui keskelle verilöylyä, hirveintä taistelua mitä hän oli ikinä nähnyt. Ruumiita ja haavoittuneita kissoja kaikkialla. Hän löysi juuri ajoissa verenhukkaan kuolemaisillaan olevan Aaltosyöksyn (Aaltotähti) ja vei tuon Kuutamoklaanin rajan läheisyyteen rakennettuun leiriin, missä taistelussa haavoittuneita hoidettaisiin. Siellä Huurrekukka työskentelikin hetkeäkään lepäämättä miltei kokonaisen päivän ja illan koittaessa Luuklaani olikin jo hävinnyt taistelun klaaneja vastaan. Todella moni kissa oli haavoittunut pahasti, mikä tarkoitti sitä että parantajien pieni "kenttäsairaala" oli tupaten täynnä kuolevia kissoja. Huurrekukka työskenteli koko yön yli Kuutamoklaanin Okapihlajan ja tuon oppilaan Tammitassun kanssa, kun muut klaanien parantajat joko lepäsivät tai olivat hakemassa lisää yrttejä omista leireistään.

Seuraavan kuun ajan Huurrekukka hoivasi Suuressa taistelussa haavoittuneita, sekä yritti parhaansa mukaan kerätä yrttivarastoja lehtikadon varalle. Mutta parantajanpesä täyttyi vain enemmän haavoittuneista, kun luopio Ohrahampaan joukot hyökkäsivät puoli kuuta myöhemmin Vuoristoklaanin leiriin aikeissa tappaa Tammitähden vastasyntyneet pennut, mistä Huurrekukka oli kuu aiemmin saanut vihiä unessaan. Koko Vuoristoklaani oli kuoleman partaalla, mutta parantaja ei antanut periksi vaan hoiti kaikkia parhaansa mukaan. Hän vannotti itselleen, että hoitaisi kaikki kuntoon, vaikka hänelle itselle kävisi mitä. Hänet oltiin koulutettu tähän eikä hän siis pystyisi pettämään Vuoristoklaania tai Tähtiklaania tässä.

Eräänä varhaisena aamuna naaras lähti leiristä reviirilleen hakemaan kamomillaa Tammitähdelle sekä Myrskysiivelle, jotka olivat muutama päivä aikaisemmin kohdanneet suden partioidessaan Vuoristoklaanin takarajaa. Kesken kamomillanmetsästyksen Huurrekukan kimppuun hyökättiin ja hänet lyötiin tajuttomaksi. Parantaja heräsi Luuklaanin vankikuopasta, milloin sai tietää, että Luuklaani oltiin synnytetty uudelleen ja sitä johti nyt Mustatähti, entinen Kuutamoklaanin Mustakynsi jonka Pimeydenmetsän voima oli korruptoinut. Vankikuopassa oli myöskin naaraan lisäksi juuri ja juuri hengissä oleva Taistovaara, sekä Huurremyrskyn toisen veljen Hiiriturkin ruumis. Huurrekukka syötti kerätyt kamomillat Taistovaaralle, joka kertoi olevansa nykyään luopio Ukkostähden luullessa hänen veljeilevän luuklaanilaisten kanssa. Vaikka parantajan ja luopion yhteinen menneisyys ei ollut mitä parhain, he alkoivat yhdessä laatimaan suunnitelmaa miten pääsisivät pois Luuklaanista. Huurrekukan olisi pakko päästä takaisin Vuoristoklaaniin klaanitovereitaan hoitamaan, eihän leirissä ollut ketään toista joka parantamiseen kykeni.

Ei mennyt kauaakaan Huurrekukan heräämisestä, kun hänet revittiin ylös vankikuopasta ja vietiin Luuklaanin parantajanpesään. Parantajat Synkkäkukka ja Kostotassu käskivät naarasta kertomaan mistä päin kanjonia löytyisi mitäkin yrttiä ja miten niitä käytettäisiin. Nokkela parantaja ollessaan Huurrekukka kertoi salaisesta aukiosta Vuoristoklaanin alueella, missä kasvaisi useita eri yrttejä. Hän vannoi etteivät luuklaanilaiset ikinä löytäisi omin avuin aukiolle, joten hänen pitäisi käydä näyttämässä aukion sijainti noille jos ne sille haluaisivat. Synkkäkukka kahden muun Luuklaanin soturin Tammisielun ja Varishuudon kanssa lähtivät Huurrekukan mukaan aukiota etsimään. Tällaista aukiota ei ollut edes olemassakaan, joten sen sijaan Vuoristoklaanin parantaja kuljetti partiota todella riistarikkaan alueen läpi. Tammisielun jäädessä metsästämään alueelle, kuten naaras oli toivonutkin, hän riuhtaisi itsensä irti Varishuudon otteesta ja lähti nopeasti juoksemaan vaarallisia polkuja pitkin kohti Vuoristoklaanin leiriä. Hän sai nopeasti karistettua kaksi luuklaanilaista kannoiltaan ja palasi leiriin, mistä oli kerennyt olemaan miltei kokonaisen päivän poissa. Hänen kertoessa Tammitähdelle kaikesta tapahtuneesta sai hän kuulla, että hänen hyvä ystävänsä Huurremyrsky oli kuollut aikaisemmin päivällä jonkinlaiseen sairaskohtaukseen. Huurrekukka oli kauhuissaan siitä miten näin pystyi käymään, vaikka hän oli ollut alle vuorokauden poissa leiristä. Tämän jälkeen hän vietti monta kuuta Vuoristoklaanin kallioseinämien sisällä, peläten että heti hänen poistuessa leiristä jotakin kamalaa tapahtuisi. Hän pyysi sotureita ja oppilaita hakemaan erilaisia yrttejä, mikä ei tietenkään onnistunut niin hyvin heiltä kuin parantajalta. Huurrekukka oppi näinä kuina soveltamaan hyvin sillä hetkellä tassuissaan olevilla kasveilla parantamista, joita ei välttämättä yrtteinä normaalisti käytettäisi. Hän ei edes uskaltanut osallistua Neljän virran tammen kokoontumisiin, joten hän ei ollut aina perillä siitä mitä muualla kanjonissa tapahtui ja kuinka paljon Luuklaani viljeli pelkoa muihin klaaneihin yhä kasvavalla kissamäärällään. Parantajaoppilastakaan hän ei ollut vielä edes suunnitellut ottavansa. Vuoristoklaanissa sillä hetkellä nuorimmat pentueet eli Tammitähden ja Huurremyrskyn pennut olivat jo oppilasiässä ja harjoittelivat päivittäin päästäkseen kunnon sotureiksi. Huurrekukka ei uskonut, että kukaan oppilaista olisi edes harkinnut parantajan polulle siirtymistä, eikä hän tietenkään heitä siihen pakottaisi.

Viherlehden muuttuessa lehtisateeksi katosivat Tammitähti ja Myrskysiipi yllättäen, jättäen luottosoturinsa Aaltosyöksyn huolehtimaan klaanista. Huurrekukka ja Aaltosyöksy olivat hyvin läheisissä väleissä, varsinkin kun kolli ei millään meinannut pysyä poissa ongelmista ja ramppasikin siksi parantajan pesällä jatkuvasti. Kolli ei todellakaan ollut mielestään valmis päälliköksi, mutta parantaja vannotti, että tuosta tulisi parhain päällikkö mitä koko Vuoristoklaani olisi ikinä nähnyt. Joten he lupasivat toisilleen, että Huurrekukka lähtisi ensimmäistä kertaa miltei kokonaiseen vuodenaikaan ulos leiristä viemään Aaltosyöksyä Tulikammiolle ja tuo ottaisi päällikkönimensä ja yhdeksän henkeään vastaan. Vaikka Luuklaani yhä vartio Tulikammiota kuin hai laivaa, kaksin vuoristoklaanilaiset pääsivät livahtamaan kärkkyvien silmien alta ilman sen suurempia ongelmia kammioon.

Leiriin palattuaan ei Vuoristoklaani ollut ollenkaan valmis niin nopeaan johtajanvaihtoon ja meni useampi päivä ennen kuin Aaltotähteä alettiin kutsumaan päällikkönimellä. Huurrekukka yritti parhaansa mukaan kertoa klaanitovereilleen, että kyllä Aaltotähdestä hyvä päällikkö tulisi eikä häntä kannattaisi epäillä, koko Vuoristoklaani oli kuitenkin luottanut tuohon vielä soturina. Parantajan omistaessa niin läheiset suhteet omiin klaanitovereihinsa, vältyttiin Vuoristoklaanissa kapinalta, kun Huurrekukka pystyi viimetipassa puhumaan Ukkosvirran, yhden Vuoristoklaanin uljaimmista sotureista, ulos kapinasuunnitelmistaan. Tämän jälkeen Aaltotähti nimitti Myrskytuulesta uuden varapäällikön ja yhdessä kolmikko alkoi muovaamaan vuodenaikojen saatossa murentunutta Vuoristoklaania entiseen muotoon. 

Lehtisateen muututtua lehtikadoksi soi Tähtiklaani Vuoristoklaanille usean uuden pentueen. Ukkosvirran ainoa pentu Taivaspentu (Taivaslilja) osoitti jo muutaman kuun ikäisenä paljon kiinnostusta Huurrekukkaan ja tuon asemaan klaanissa, olihan parantaja hyvin läheinen Ukkosvirran kanssa ja viettikin tuon ja Taivaspennun kanssa paljon aikaa. Ja kuusi kuuta täyttäessään Taivaspentu toivoikin pääsevänsä parantajaoppilaaksi, mihin Huurrekukka myöntyi mielellään.

Vuodenaika ehti vaihtumaan viherlehdeksi ja luuklaanilaisista kuului joka kuu vähemmän ja vähemmän. Aaltotähti ja hänen kumppaninsa Kaunokirjo saivat pentuja, jotka toivat lisää iloa parantajan elämään. Elämä alkoi käymään niin normaaliksi, että vain Neljän virran tammen kokoontumisissa tapahtui puhumisen arvoisia tapahtumia. Huurrekukka oli monessa kokoontumisessa toiminut välitassuna, kun klaanien välit olivat alkaneet jäätymään ja kahakoita syntynyt. Parantaja oli toivonut Luuklaanin hiljentyessä, että kaikki muut klaanit jatkaisivat rauhallisin mielin eloaan, mutta tätä ei selvästikään ollut tapahtumassa.

Taivastassun saadessaan parantajanimensä Taivasliljan, alkoi Huurrekukka huomaamaan ettei hän ollut enää niin nopea ja ketterä kuin aikaisemmin. Ikä oli alkanut painamaan parantajan liikkeissä, mitä hän oli kyllä osannut odottaa. Naaras oli tyytyväinen, että oli saanut niin nopeasti Taivasliljasta seuraajan itselleen, että nyt hän voisi rauhassa keskittyä nauttimaan viimeisistä vuodenajoistaan ennen klaaninvanhimpien pesään siirtymistä. Mutta vaikeudet ja murheet eivät olleet hylänneet Vuoristoklaania ja pian Aaltotähden nuorin poika Kurkipentu (Kurkitassu) putosi ja mursi tassunsa livahtaessaan pentuetovereidensa kanssa ulos leiristä. Pentu vietti monta kuuta parantajien pesässä, mikä viivästytti hänen oppilaaksituloaan. Tämä ajoi nuoren kollin masennukseen, eikä mikään tai kukaan tuntunut piristävän häntä. Aaltotähden ja Huurrekukan välit kireytyivät, kun päällikkö vaati parantajia tekemään kaikkensa poikansa piristämiseksi, jopa käyttämään loppuun heidän matkayrttivarastonsa, vaikka lehtikato oli pahimmillaan tuolloin. Myös muutkin vuoristoklaanilaiset alkoivat käyttäytymään ärhäkkäämmin riistan vähentyessä ja nälän kasvaessa. Huurrekukka sai yhtenään olla hyssyttelemässä riidanpoikasia ja vakuuttamassa, että kaikki kyllä kääntyisi parhain päin, kunhan he vain jaksaisivat muutaman päivän odottaa. Parantajasta tuli todella läheinen Kurkipennun kanssa ja pikkuhiljaa kolli alkoi enemmän avautumaan tuolle ja puhumaan ongelmistaan. Huurrekukka oli onnellinen nähdessään pienen pennun mielenterveyden kohenevan niin, että viimein tuostakin saatiin tehtyä oppilas.

Puolen kuun aikaan Huurrekukka lähti muiden kanjonin parantajien kanssa käymään Tulikammiolla, kuten he olivat joka kuu aikaisemminkin tehneet. Tällä kertaa heitä kuitenkin oli vastassa Luuklaanin uusi päällikkö Kuolontähti ja tuon varapäällikkö Ohramyrsky, jotka kävivät parantajien kimppuun. Kuolontähti tönäisi Huurrekukan vuoristopolun reunalle, mihin vanha parantaja jäi viimeisillä voimillaan roikkumaan, koska ei haavoittuneen lapansa takia saanut vedettyä itseään ylös. Päällikkö asteli hänen yläpuolelleen ja irroitti naaraan otteen, milloin Huurrekukka putosi alla pauhaavaan solaan, missä hän menetti tajuntansa ja hukkui. Vaikka naaras olikin epävarma pääsystään Tähtiklaaniin, oli häntä vastassa Kaislankorsi, joka selitti naaraan tehneen enemmän hyvää kuin pahaa elämänsä aikana, minkä ansiosta hän pääsi Tähtiklaanin metsästysmaille.